Hyvin vihreää vihreää teetä

Tämä pitkä talvi kuluttaa energiani ihan loppuun. Väsymys lisääntyy samaa tahtia auringonvalon kanssa. Kaikenlaiset käyrät vain puskevat määrätietoisesti alaspäin. Kuten inspiraatiokäyrä. Tai varallisuuskäyrä. Järjestin itselleni tähän lamaannuksen keskelle hieman jännitystä, kun päätin luoda ensimmäisen oman teenmaistelutilaisuuden. Tunnustelin, että nyt olisi sen aika. Oikeastaan sen kummemmin ajattelematta, mitä mieltä olen pieteetillä toteutetusta teenmaistelusta ja millaisen kokemuksen siitä haluaisin luoda, tilasin HM:n kanssa teetä ja sovin päivämäärän.

Meitä oli lopulta neljä: minä, HM ja kaksi vierastamme. Maistelimme neljää erilaista teetä, kahta vihreää, yhtä oolongia ja yhtä pu´erhia. Löysin kierrätyksestä pienet ja kaartuvareunaiset, valkoiset kahvikupit, jotka olivat oikein sopivan kokoisia ja paksuisia teen maisteluun. Hauduttelimme yhden teen kerrallaan, maistelimme ja arvioimmekin. Tilanne oli hyvin uusi, vähän hermostuttava, omituinenkin. Olin hieman eksyksissä, piti puhua englanniksikin, jännitti, onnistuuko haudutus, vaikka olimme testanneet kaiken edeltävänä iltana.

Olimme onnistuneet valitsemaan keskenään hyvin eriluonteisia teelaatuja. Suosikiksi nousi ihana Gyokuro Asahi –tee, joka vakuutti meidät omintakeisella ja tunnistettavalla maullaan. ”Maku kestää pienen terävyydenkin”, todettiin. Erityisen hurmaavaa tässä teessä oli lehtien kaunis, syvänvihreä väri ja juoman heleä vihreys. Tietysti opiskelin laatuja hieman etukäteen, jotta maisteluun saisi syvyyttä tarinasta maun takana. Näin pitkälle pääsin gyokurossa:

Gyokuro on japanilainen vihreä tee ja se luokitellaan eräänlaiseksi senchaksi. Sitä pidetään yhtenä hienoimmista japanilaisista teelaaduista. Osittain maine johtuu siitä, että toisin kuin useimmat japanilaiset vihreät, gyokuro poimitaan ja työstetään käsin. Japanissa koneet ovat korvanneet ihmisen teetuotannossa, minkä vuoksi japanilaisia laatuja ei pidetä niin korkealuokkaisina. Onhan koneen melko vaikea erottaa, poimiiko se ainoastaan nuppulehtisen, kaksi seuraavaa lehteä, vai vähän oksaakin mukaan. Gyokuro on kuitenkin poikkeus. Sen valmistus eroaa myös muista senchoista. Juuri kun nuppulehtiset alkavat keväällä ilmestyä, teepensaat suojataan lähes kokonaan auringon valolta. Ne kasvavat varjossa noin 20 päivää ennen poimintaa ja tuona aikana kasvi alkaa kehittää runsaasti lehtivihreää kompensoidakseen auringon valon puutetta. Siitä johtuu gyokuron syvänvihreä väri.

Varjossa kasvamisella on muitakin vaikutuksia. Gyokurossa on runsaasti kofeiinia, aminohappoja, antioksidantteja ja ravintoaineita. Toisaalta teelle leimallinen kitkeryys vähenee, kun katekiinipitoisuus laskee. Vaikka maku siis olikin hyvin keväinen ja toi senchamaisesti mieleen ruohonleikkuun ja merituulet, se oli herkullinen ja kukkainen. Juoma muistutti maultaan hyvin paljon matchaa, silti se oli makea, eikä liian ruohomainen tai ”vegetaalinen”, kuten sanotaan. En tiedä, voiko makua kuvailla vihreäksi, mutta gyokuro maistui juuri siltä, miltä näytti, keväisen vihreältä, pirteältä ja mehukkaalta. Myöhemmin sisareni huomasi, että maku muuttui kun huljutteli teetä kielen eri osiin.

Uusi suosikki oli löytynyt. Varmasti oiva aamutee ja paikallaan myös puolenpäivän aikaan, kun silmät alkavat ensi kertaa tuntua raskailta. Kokeilemamme gyokuro asahi on valmistettu asahi –teepensaasta, joka on yksi camellia sinensiksen lukuisista variaatioista. Jäin siihen käsitykseen, että asahi gyokuro on keskilaatuista, hyvää ja ilmeisimmin yleisintä gyokuroa. Kalliimpaa ja hienompaa gyokuroa tehdään sitten toisenlaisista pensasvariaatioista. Niitäkin olisi mielenkiintoista maistella ja vähän vertaillakin, mutta toistaiseksi olen täysin tyytyväinen asahiin.

Gyokurossa on huomattava sen poikkeuksellisen tarkka haudutustapa. Vesi saa olla korkeintaan 60 –asteista ja ensimmäinen haudutus on valmis 90 sekunnin kuluttua. Toinen haudutus on vieläkin vikkelämpi, vain puoli minuuttia. Kokeilimme antaa teen seistä myös hieman pidempään, ihan testataksemme, mutta se oli kerrassaan tuhoavaa teen hienolle maulle. Ja vielä ennen kuin unohdan: Jostain luin, että gyokuroa voi poikkeuksellisesti myös iättää, siis säilyttää vuosia. Mielenkiintoista, mutta tuskinpa taidan malttaa.

Advertisement