Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2011

Painostava ja sitkeä väsymys tuntuu vellovan kesäukkosen lailla ympyrää vuoroin lähentyen ja loitontuen. Se tekee kaikenlaisesta dokumentoinnista vaikeaa, vaikka ajatuksia ja oivalluksia poksahtelee päivittäin päähän. Ne unohtuvat ajan mittaan, tiedän, mutta en rohkene kirjoittaa niitä ylös. Ehkä siksi, että siten kaikki olisi konkreettisempaa ja niin ollen velvoittaisi minut lopulta tekemään ajatuksista totta. Ehkä siksi, että kuvittelen intuitiivisesti tietäväni kaiken, kun tietämisen ja toimimisen aika tulee. Kenties typeryydessään luottaa omaan kaikkivoipaisuuteensa suuruudenhulluissa kuvitelmissaan niin, että unohtaa ihmisen kapasiteetin käytännön rajallisuuden.

Päädyin siihen, että en ole pesänhoitaja tai huoltaja, olen pesänrakentaja. On pelottavaa huomata, ettei kykene kuin keskivertoa suurempaan. En näin sano sen vuoksi, että kuvittelisin itsestäni vain kaikkea erinomaista, sanon sen vuoksi, että olen onnettomuudekseni kykenemätön kaikenlaiseen tavalliseen puurtamiseen, jossa aina on mahdollisuus saada kivi kenkään tai tikku takapuoleen. Se on todellakin puute ja vaiva, josta parantuminen on mahdotonta ja kenties unelmien kannalta kohtalokastakin, mikäli se ei siis olisi mahdotonta. Kun ei pysty nielemään keskeneräisyyttä, ajattelemattomuutta tai feng shuin puutetta pesässään, on auttamattomasti selkä seinää vasten, vaihtoehdoista tyhjä. Ei vapaa, vain tyhjä. Ja yksi ainoa tie kuljettavanaan.

Tai sitten täytyy opetella kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja optimismin vaikeaa taitoa. Käytännössä siis kadottaa persoonansa ja etsiä toinen tilalle. Helpommallako pääsee, kun rakentaa oman pesän sen sijaan, että kiertää paikkailemassa muita? Siinä ajatuksessa aika tuntuu olevan vihollinen ja realismin hiljainen nakerrus tekee sitkasta myyräntyötä. Aihetta on kysyä, onko realismi vain nykyhetken heijastumaa ja jos niin on, eikö se tee kaiken uuden kehittämisen mahdottomaksi. Pitää olla järkevä ja pitkäjänteinen, nähdä pilvilinnassa pesänsä ja alistua köykäiseen onnellisuustasoon vain siksi, että kuvitelmissa joskus saan jotain parempaa. Heiveröinen kangastus siitä, ettei ajatus tulisikaan seiniksi ja katoksi on aktiivisesti yritetty haihduttaa pois puhumalla kovempaa kuin se puhuu. Täytyy puhua aika kovaa. Ja käytän lisäksi korvatulppia.

En ole käynyt keskusteluja Valkoisen Leijonan kanssa. Olen pohtinut yksin, jotenkin ärsyyntynyt siitä, jos se tulisi kaikkitietäväisyydessään neuvomaan ja pöyhistelemään harjaansa. Olen käyttänyt omaa maalaisjärkeäni (minulla on kuulemma sitä), tehnyt havaintoja ja punninnut sitä, mikä on olennaista ja tärkeää pesän kosmeettisissa yksityiskohdissa. Muutaman päivän päästä jätän taas nämä savannin nurkat. Olen tehnyt jälleen yhden hiljaisen ristiretken, jossa käännytin itse itseäni, en niinkään epämääräistä savannin kolkkaa. Ensi viikolla teen inspiraatiomatkaa vähän kauemmas ja otan pinkkikantisen vihkoni mukaan, dokumentoidakseni. Sen jälkeen taas savanni nukahtaa.

Mainokset

Read Full Post »

Olen uudessa asunnossa. Täällä on tumma lattia, ovien päällä ikkunat ja ulkona jököttävät vakaat männyt suorina kuin sotilaat. Tämä on uusi koti. Teekaappi on isompi ja kannuja olen saanut paljon enemmän esille. Oikeastaan vain yhdellä niistä on nimi: Possu. Ei liene tarpeen kuvailla sitä enempää. Olin heittää sen muutossa pois, sillä se on äärimmäisen ruma, kunnes tajusin, että se on ainut kannuni, jonka olen nimennyt. Possu sai jäädä.

Tee ei maistu täällä erilaiselle, mutta nautinto on parempi. Maisema on rauhallisempi, pikkulinnut hypähtelevät korkeissa puissa olohuoneen ikkunan takana. Parvekkeella on mukava juoda kuumana päivänä jääteetä. Tein eilisiltana tämän päivän jääteen tulemaan. Ostin jokunen aika sitten Russian Earl Greyta itse asiassa aivan muuhun tarkoitukseen kuin sen juomiseen. Olen aikoinani pitänyt siitä paljonkin ja se on niitä harvoja maustettuja tummia teelaatuja, joita silloin tällöin juon. Ajattelin, että sen bergamotin ja sitruksen maku sopisi kylmään teejuomaan. Teelehdet kelluivat yön ajan kylmässä vedessä jääkaapissa. Valmis juoma ei oikeastaan tarvinnut enää makeutusta. Loraus hedelmämehua varmaankin sopisi hyvin joukkoon. Tällainen kotitekoinen raaka ja makeuttamaton jäätee tuskin sykähdyttää kaupan valmisteisiin tottunutta. Toisaalta, itse tehtynä teensä voi maustaa miten lystää: mehuilla, hedelmänpalasilla, sokerilla tai mintulla.

Perinteisemmän teemaistelun puolella tutkimukseni alla on uusi haastava tuttavuus, jonka kanssa olen ärtynyt, hämmästellyt ja virittäytynyt aina uudelleen kokeilemaan. Käsissäni on Formosa Jing Xuan (jin xuan), taiwanilainen miedosti hapetettu oolong, joka ei jostain syystä millään taivu yhteistyöhön kanssani. Tätä teetä kutsutaan myös nimellä ”milk oolong” sen poikkeuksellisen, kermaisen luonteen vuoksi. Olen kohta tuhlannut koko pussillisen yrittäen saada makuun ja tuoksuun jotain muutakin kuin maitomaisuutta, mutta ohuin tuloksin. Teen voimainen tuoksu oli hyvin hätkähdyttävä, kun ensimmäisen kerran sitä maistoin, tietämättä ansaitusta lisänimestä.

Jo lämmitetyssä kannussa syvänvihreiden, rullattujen teelehtien tuoksu tuo mieleen naapurin heinäladon, jossa lapsena hypittiin ja yhtäkkiä tuoksuun sukeltaa vahva kerman tulvahdus. Juomasta tulee heleän vaaleanvihreää, mutta väri syvenee kohti keltaista, kun haudutus etenee. Tuntuu jotenkin hupaisalta, kun juoman tuoksusta mieleeni tulee ensimmäisenä mikrossa poksuvat voipopcornit ja elokuvaillat. Haudutuksen edetessä tuoksu vain voimistuu, se ei ole oikein puhdasta maitoa, eikä puhdasta voita, vaan jotain siltä väliltä. Ehkä englantilaista ”clotted cream”:a, jota laitetaan hillon kanssa skonssien väliin.

Maku onkin hyvin hento, en millään löydä siitä maitoa kummempaa. Pussin kyljessä sanotaan teen kestävän neljäkin haudutusta, mutta mitä enemmän haudutan, sen selkeämmin myös ominainen maidon maku katoaa. Suuhun silti jää kermainen pinta. Lehdet on rullattu todella tiukkaan ja avautuessaan ne paljastuvat valtaviksi, paksuiksi kolmen lehden nipuiksi. Vahvat lehdet ovat seurausta sumuisesta kasvuympäristöstä, jossa auringonvalon vähyyden vuoksi lehdet kasvavat hitaammin ja voimakkaammiksi. Perinteisen oolongin ystäville (kuten vanhemmilleni, jotka saivat maistella tätä teetä pienimuotoisessa teatastingissa) tämä oolong lienee pieni pettymys. Lukijoilleni esitän pahoitteluni, kun surkeat makunystyräni eivät löydä tästä persikkaa sen kummemmin kuin pähkinääkään.

Teepussini ei kerro, mistä päin Taiwania jing xuan -oolongini tulee. Jing-xuan pensas on kuitenkin erityinen, moderni camellia sinensiksen variaatio, joka on tunnettu juuri sen tuottamasta kermaiselle vivahtavasta teestä. Ylipäänsä Formosa on kuuluisa oolongeistaan ja vuoristoinen maasto tarjoaa hyvät lähtökohdat teen kasvattamiseen. Vaikka teelaatu on verrattain uusi, 1980-luvulla keksitty, tee assosioituu minulle heti muistojen teeksi. Sen tuoksu tuo mieleen tunnelmia ja hetkiä lapsuudesta. Siksi ja myöskin teen poikkeukselliseen kermaisuuteen ihastuen lupaan yrittää antaa sille vielä mahdollisuuden. Vaihdan haudutuskannua, vaihdan lämpötilaa ja teelehtien määrää – heti huomenna.

Read Full Post »