Tutkimukset jatkuvat

Parhaimmillaan teehen tutustuminen on kuin salapoliisityötä. Usein keräämäni tiedot saattavat olla ristiriitaisia ja teelaatujen nimet harhaanjohtavia. Välillä epäilen, kuinka paljon satuilen lukijoilleni itse sitä tietämättä. Yritän parhaani ja minua saa aina korjata. Teen salaisuudet avautuvat aloittelijalle vähitellen.

Yksi teemaailman hämmentäjistä on keltainen tee. Se on edelleen melko harvinaisuus länsimaissa ja hinnaltaan kallista, sillä sen tuotanto on vähäistä. Olen itse useampaan kertaan törmännyt siihen, että keltainen tee sekoitetaan vihreään tai valkoiseen teehen, tuotantoprosesi, maku tai ulkonäkö hämäävät. Väliin olen ollut ostavinani keltaista teetä ja huomannut, että sama tee jossain toisessa kaupassa luokitellaan vihreäksi. Alan lähteissäkin keltaisen teen kuvaukset ovat saattaneet olla melko värikkäitä. Ota siitä nyt sitten selvää. Halusin saada itselleni jonkinlaisen selkeän käsityksen asiasta.

Parhaiten eron muihin teelaatuihin hahmottaa keltaisen teen tuotantoprosessin kautta, joka on omalaatuinen ja lopultakin hyvin selkeä. Keltainen tee on kiinalainen erikoisuus ja sitä valmistetaan ymmärtääkseni kahdenlaisista lehtipoiminnoista: mao feng -poiminnassa on nupun lisäksi kaksi kärkilehteä, keltaista teetä voidaan valmistaa myös hyvin aikaisin keväällä poimituista nuppulehdistä. Lehtien käsittely mukailee vihreän teen tuotantoa, mutta ennen pannulla kuumentamista keltainen tee käy läpi men huan -prosessin. Teelehdet höyrytetään kevyesti ja jätetään lepäämään hengittävän paperin tai kankaan sisään muutamasta tunnista muutamaan päivään. Tämä vaihe muuttaa keltaisen teen kemiallista koostumusta ja antaa sille tunnistettavan tuoksun ja maun. Keltaisen teen tuotanto vaatii tietotaitoa ja käsityötä, joten sen valmistus on harvinaista. Song-dynastian aikaan keltainen tee oli lähinnä keisareiden herkkua.

Maisteltavanani on Sunon Yellow, uskoakseni Anhuista. Tämä teeni ei ole tunnetuinta tai arvokkainta keltaista teetä. Laatu on epätasainen, teelehdet eivät vaikuta mao fengiltä sen kummemmin kuin nupuiltakaan. Valmistusprosessi lienee silti keltaiselle teelle tunnistettava, ainakin tuoksu on paahteinen ja juoma keltaista. Kevyt fermentaatio kuultaa helposti läpi tuoksusta ja mausta, jotka muistuttavat jossain määrin oolong-teestä. Tee maistuu maanläheiseltä, kuten pu’erh ja osa valkoisista teelaaduista. Maku on kypsä ja vähän pähkinäinen, mieleeni tulee täyteläinen ja vahva punaviini. Tämä keltainen vaatii totuttelua. Se on ikään kuin persoonallinen ristetytymä oolongia, valkoista, pu’erhia ja vihreää. Hieman yllättäen Sunon Yellow muistuttaa kaikkein vähiten vihreää teetä ja on vaikea kuvitella, että tämä sekoitettaisiin kiinalaisiin, herkullisen vihreisiin laatuihin. Muistan myös maistelleeni joskus hentoisempia keltaisia laatuja, joissa ero vihreään ei ole näin ilmiselvä. Olivatko ne sittenkin vihreää teetä, kuka tietää?

Salapoliisityötä

Advertisement

Read Full Post »

Minne luonto katosi?

Yritän aktiivisesti palautua. Näinköhän se käy… Kun vain tästä väsymyksestä ei tulisi kroonista. Yritän nauttia syksystä, mutta unohdun aina sisälle. Luonnon tuntua saan edes pihlajahaudukkeesta. Sain tuttavaltani sitä pienen maistiaispussin mukaani. Juon harvoin muita kuumia haudukkeita paitsi teetä. Jokunen vuosi taaksepäin keräsin itse nokkosta ja kuivasin purkkiin. Lisäsin sitä matéen ja joihinkin vihreisiin teelaatuihin sekä pinaatti- tai riistaruokiin. Tämä pihlajakin on itse kuivatettua, eihän sitä silloin voi vastustaa.

Juoma on okranpunaista ja maistuvaa. Tuoksuu oikeastaan saunavihdalle. Makea, luonnonläheinen maku. Se tuntuu parantavalta, pala metsää kehossa. Kaupungissa asuessa unohtuu luonnon ja raikkaan ilman uudistava voima. Pitäisi lähteä tietoisesti sitä etsimään, hakea lenkkipolkuja, metsälänttejä ja veden liplatusta. Kuitenkin se on aina täällä tuntunut tekohengitykseltä. Mieli vetää sinne, missä luontoa on silmänkantamattomiin, mutta keho ei jaksa lähteä. Nyt vasta uupuneena ja pihlajanlehtiä hörppiessä muistan, että maisemista ja metsäntuoksusta saisin lisää voimaa. Miten minä olen unohtunut tänne kaupunkiin? Miten unohdan pitää itsestäni huolta?

Teen juonnille on etsittävä aikaa pakottamalla. Sekin tuntuu väärältä. Joskus on välttämätöntä pakottaa itsensä sellaisten asioiden äärelle, jotka tekevät hyvää. Muuten unohtuu tärkein, minä itse. Hajanaisena ja väsyneenä minusta ei ole hyötyä kenellekään. Pihlajajuoma muistuttaa minua siitä, ettei omia juuriaan saa unohtaa. Nyt on pysähdyttävä ja nähtävä olennainen. Taas kupillinen kuumaa saa minut oivaltamaan jotain tärkeää.

Read Full Post »

Verrattain hennosti

Kuuntelen Sibeliuksen viulukonserttoa, jos sen avulla saisin päätäni järjestykseen. Se on tuttu ja tunnen, miten melodia jatkuu. Musiikin avulla on helppo jäsentää omia tunteita ja tuntea niitä tunnelmia, joista ei muutoin olisi saanut kiinni. Viimeiset viikot ovat olleet yhtä mylläkkää ja mietin, mihin hengähdyshetket ovat kadonneet. Nyt on vihdoinkin päivä aikaa ja voin keskittyä kirjoittamiseenkin. On upeaa katsoa, kuinka korkeat männyt ikkunani takana kumartavat myrskytuulen voimasta. Jos hetkeksi unohtaisin raskaat ajatukset ja keskittyisin elämän pieniin yksityiskohtiin, mitättömiin, mutta mielenkiintoisiin yhtä kaikki. Jos maistelisin teetä.

Minulla on kahta yunnanilaista vihreää teetä, kaimoja melkeinpä: Jade spiral ja Jade rings. Ensimmäiseksi selviää, että teepussin kyljessä lukeva Jade spiral on harhaanjohtava ja vie minut väärille jäljille. Jade spiralia kutsutaan myös nimellä Pi luo chun, tiedän että tämä ei ole sitä. Ulkonäkö on aivan toinen. Tässä kuva:

Jade pillar

Selviää ettei teeni ei olekaan Jade spiralia vaan kuvaus sopii paremmin Jade pillar:in. Teetuoksufriikki kun olen, pitää teelehtiä taas tuoksutella esilämmitetyssä lasipannussa. Ihana tuoksu, voisipa sitä vetää keuhoista varpaisiin saakka. Jade pillar luokitellaan joskus valkoiseksi teeksi, vaikka oikeastaan se on vihreää. Teelehdet ovat kuitenkin niitä vaaleita, keväällä poimittuja, nuoria lehtiä, kuten Jade ring -laadunkin. Kookkaita ne silti ovat molemmissa laaduissa, sillä Jade ring ja Jade pillar tuotetaan isolehtisestä teepensaan variaatiosta, uskoakseni Simaon kunnasta. Kuvastakin näkee, että pillarin lehdet on käsin rullattu pilarin muotoon. Sitten ne kuivataan pannulla.

Tee on hyvin hennon keltaista ja maku jotenkin lasimainen ja särkyvä. Siinä on pistävä ylävire, mutta ei samoin kuin vaikka senchoissa. Tutulla jademaisella tavalla pillarissa on varovainen, hiipivän kukkainen luonne, joka vasta hörppäyksen jälkeen vahvistuu lämmittämään koko ylävartaloa. Ehkäpä siksi, että tänään juuri toivoin sitä ja siihen olivat aistit herkistyneet. Että Veisipä tee nyt mennessään, en halua ajatella muuta. On varmaankin hyvin epäkorrektia verrata tätä teetä viskiin, mutta samanlaisen tunteen se jättää kumahtelemaan rintakehään. Puhuvat Qi:stä. Tämä rauhoittaa ja tuuli humisee puissa. En haluaisi olla missään muualla. Nautin teestäni yksin.

Jade pillar, auenneet pilarit

Jade ring on myös hento ja häilyvä. Molemmissa teelehdissä on tämä herkullinen, makea tuoksu, joka aina tuo minulle mieleen äidin valmistamassa marjamehua. Mehustuksen tuoksu levisi ympäri taloa. Ringsin maku on vielä haaveilevampi ja miedompi kuin pillarin. Kun ottaa teetä suuhun oikein ison hörppäyksen ja nielaisee nopeasti, mausta saa kiinni. Jälkimaussa on jotain yrttistä, vaikka persiljaa! Nämä jade-teet ovat lopultakin hyvin samankaltaisia, hyvin mietoja ja kristallisia, toinen ehkä hieman kukkaisempi, toinen yrttisempi. Vai kuvittelenko vain? Näiden kiinalasten hinostuneen hentojen teelaatujen kanssa saa olla tarkkana, oma mielentila ja tunnelmat vaikuttavat siihen, millaisia makuja niistä löydän.

Jade ring

Jade ring, auenneet lehdet

Huomaan, että tästä Valkoinen Leijona pitää, teen maistelusta, hetken pyhittämisestä teelle. Se kurahtelee tyytyväisenä, kun vain tutkin teetä, yritän päästä selville sen luonteesta ja unohdan kaiken muun. Silloin Iso Valkoinen venyttelee ulos nurkastaan, tassuttelee olkani taakse ja pälyilee tietokoneen ruutua. Sinä pidät tästä, tiedän, mutta entä kysymys, jonka aioin esittää kun heräät. Onko se meidän juttumme: tee tekosyynä, tilan luojana, avaamassa mahdollisuuksia toisenlaiseen vuorovaikutukseen, joka ei ollenkaan ole vielä sukeltanut teehen? Märät männynoksat tuijottavat sisälle ja odottavat. Leijona ei puhu.

Read Full Post »

Mitä Leijona tahtoo seuraavaksi?

Tee on hyvä tekosyy. En ole selvittänyt vielä, mitä Valkoinen Leijona on asiasta mieltä. Se saattaa paheksua ajatusta tai se saattaa antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä. En ole kysynyt, koska se nukkuu. Kylmät ja pimeät syysillat saavat Leijonan vetäytymään asunnon lämpimimpään nurkkaan nukkumaan. Ulkoilma on kostea ja vetää turkin takkuun. Valkoinen lumi sentään välkehtisi kauniisti vaaleassa karvassa.

Yritämme koota teen avulla yhteen ihmisiä, mutta se osottautuu väliin vaikeaksi. Teetä ja kulttuuria. Teetä ja ulkoilua. Teetä ja ajatusten vaihtoa, ei välttämättä lainkaan teestä. Teetä, teetä, teetä. Pihlajanlehtijuomaa! Ajattelin herätellä Leijonaa ja kysyä siltä. Se saattaa olla ärtyisä, mutta toisaalta silloin se puhuu rehellisesti ja kaunistelematta. Kun tiedän, kerron teille ja urakoin teekaappiani. Ehkä se toisi ajatuksia yhteen.

Nyt olen juonut vain jasminteetä melkein epätoivoisella ahneudella. Jos se vetäisi minut takaisin teen tarkasteluun tai auttaisi kokoamaan voimia. Ei ole helppoa olla roolissa, jossa tehtävänä on rakentaa uskoa ja toivoa silloin kun se asiakkaalta loppuu. Voisiko teen filosofiasta olla apua?

Read Full Post »