Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2012

Jälkeen muutaman sivulaidallisen jaarittelun olisi jälleen tutkimustyön aika. En voi sille mitään: kun kerran alkaa ajatella, sekalaisia ajatuksenkaikuja kaikenlaisista valinnoista alkaa törmäillä tajunnassa. Valitaan nyt sitten karttapallosta ja matkaillaan vietnamilaista teetä kohti. Sain asiakkaaltani vietnamilaista vihreää teetä, joka oli vielä valmistuksen jälkeen kertaalleen käsitelty kotikattilassa. Siihen oli lisätty itämaista maustetta, jonka suomenkielistä nimeä asiakkaani ei tiennyt. Liioin teestä hän ei osannut sanoa enempää. Teen tuoksussa maustelisän huomaa välittömästi. Kuin astuisi aasialaiseen ravintolaan. Maku vivahtaa oolongiin, mutta ulkonäkö paljastaa, että tee kyllä on vihreää.Valkoinen Leijona tutkii teelehtiä. Tämä laatu sisältää runsaasti oksia ja maku on mainion arkinen.

Vietnamissa tee on ollut osa kulttuuria jo pitkään, mutta kaupallinen tuotanto ja teeviljely on jäänyt sotien jalkoihin. Vietnamilainen tee kasvattaa kuitenkin jalansijaansa koko ajan, kun sodissa kärsineet plantaasit, infrastruktuuri ja tehtaat ovat vähitellen elpymässä haavoistaan. Useiden ulkovaltojen ystävällisellä avustuksella ja esimerkillä vietnamilainen tee on heräämässä lotuksenunestaan. Pääasiassa Vietnamista viedään maailmalle tummaa CTC:ä ja vihreää teetä. Laatu ei vielä ole kaikenkattavan tasaista, viljelijöiden taidot ovat vasta harjaantumassa teen käsittelyyn. Teeni on hyvä esimerkki erikokoisine lehden- ja oksanpalasineen. Hyvä, vietnamilainen vihreä tee on maultaan omaleimaista ja tunnistettavaa.

Suurin osa vietnamilaisesta teestä tulee maan pohjoisosasta. Ennen kaupallista valmistusta Vietnamissakin teelehdet kerättiin omaan käyttöön villeistä teepuista pohjoisista sademetsistä ja takapihoilta ja tee juotiin yleensä vihreänä. Teellä on maan historiassa ja nykypäivässä arvonsa sekä arkijuomana että hengellisessä merkityksessä. Edelleenkin muutamat arvostetut teelaadut, kuten Shan Tuyet poimitaan alkuperäisistä teepuista pohjoisen ylängöiltä. Haluttuja teelaatuja saatetaan poimia jopa viisisataavuotiaista puuvanhuksista, joiden oksille teenpoimijat joutuvat kiipeämään lehtiä kerätäkseen.

Vietnamilaisen teen kuuluisuus on lotustee, jonka perinteisessä valmistuksessa teelehdet asetellaan joksikin aikaa aukeamattoman lotuskukan syliin, jossa ne imevät kukkaisaromia itseensä. En ole vielä maistanut sitä, vaikka varmaankin jasmiiniteen ystävänä syytä olisi. Myös muita kukkaismakuja tuotetaan Vietnamissa, kuten juuri jasmiiniteetä, mutta myös tuntemattomampia, esimerkiksi liljoilla tai krysanteemilla aromisoituja laatuja. Vietnamissa valmistetaan myös teetä, johon on käytetty artisokan kukkaa tai kasvin muita osia.

Vietnamilainen tee on minulle kaiken kaikkiaan tuntemattomampi tuttavuus ja aika vähän sitä on vielä helposti saatavillakaan, jotta pääsisi vertailun makuun. Lotusteestä taidan sen matkani aloittaa.

Mainokset

Read Full Post »

Jokin aika sitten kirjoitin Tieguanyinista. Herkullisesta teestä oli pakko saada myös valokuvia näytille.

Tämä pussi on yksityishenkilön Kiinasta ostama ja sen pohjat päätyivät muutaman välikäden kautta minulle. Minulle on kerrottu sen sisältävän Tieguanyinia, mutta pussin kaunis teksti ei minulle avaudu.

Lehdet ovat tasalaatuisia ja huolellisesti muotoonsa rullattuja.

Kannussa lehdet avautuvat valtaviksi.

Valmis juoma on heleän kellanvihreää.

Read Full Post »

Onko totta, kun puhuvat, että joillekin ihmisille on nuoresta pitäen selvää, mihin ryhtyvät, mitä tekevät elämällään? Aivan kuin elämä olisi hallittava kokonaisuus, jota voi pyöritellä ja muovailla halunsa mukaan. Lisätä vähän maustetta sinne ja pehmeyttä tuonne. Nämä ihmiset, joista kuulen juttuja, rynnistävät kuin puhvelilauma aavikolla määrätietoinen katse silmissään. He suunnittelevat, toteuttavat ja elävät keskivertotyytyväisinä keskiluokkaisessa kaupunginosassaan. Onko heitä olemassa? Heille olen valtavan kateellinen, kun näitä tienhaarojani kahlaan muuttuen aina vain apaattisemmaksi vaihtoehtojen näennäisessä tulvassa.

Ottaisinko Leijonan haasteen vastaan vai ihan jotain muuta? Tämän hetkinen elämäni kuluttaa minut loppuun alle vuodessa, en ehdi edes sisäistää sitä. Pitäisikö odottaa vuosi, toinen, viisi, ennen kuin alan tottua tähän rytmiin ja työni paineisiin. Jos olenkin vain liian kärsimätön, kunnianhimoinen ja pedantti. Sellaisella ihmisellä elämä kulkee päivästä toiseen aina vain ohitse. En voi joka ikinen vuosi aloittaa alusta, sillä se jos mikä kuluttaa puhki. Vanhastaan kuitenkin tiedän, että niin kauan kuin osaa haaveksia, ei peliä ole menetetty.

Olennaisin kysymys on se, mitä haluan. Ei se, mitä Leijonani haluaa. Jos haluan rahaa, unohdan Leijonani. Jos haluan kunniaa ja arvostusta, unohdan nykyisyyteni. Jos haluan ymmärtää ja tietää, etsin uuden alun ja lähden kouluun. Jos haluan kulkea omia polkujani, otan Leijonan oppaakseni. Asia ei ole niin yksinkertainen, kuin voisi tuntua. Rahalla saa turvaa, mukavuutta ja elämyksiä. Täytyy olla varma syy, kun niistä luopuu. Haluaisin tietää, mihin minusta on. Jossain on aina se katkeamispiste.

Valkoinen Leijona on ollut pitkään hiljaa. Se on huomannut, että olen työntänyt sitä kauemmas ja kääntänyt päätäni pois päin. Eipä silti…ei se ole mitenkään katkera. Se tietää, että tarvitsen etäisyyttä. Viime vuonna tähän aikaan sain ison urakkani päätökseen. Mitä siitä lopulta seurasi? Hypähdin kauemmas kuin säikähtänyt antilooppi. Tajusin, että minun on äkkiä lähdettävä täältä, missä vaaditaan vastuuta, päätöksiä ja toimintaa. Iso Valkoinen ymmärsi pysytellä hiljaa. Paniikkireaktio on täysin ymmärrettävä silloin kun huomataan, että perustukset ovat homeessa ja rakennusmateriaalit ruosteessa.

Niin on vuosi mennyt maanpaossa ja hermeneuttiset kehät senkun sulkeutuvat ja avautuvat spiraaleissaan. Mietin jälleen, olisiko pesänrakennus vaihtoehto. Mietin, päädynkö mihinkään. Jos missä olen hyvä, niin kysymysten esittämisessä. Leijona hekottelee piilossaan sarkastisesti. Siitäkään ei ole mitään apua. Ärjyisi edes. Tämä on sinun taistelusi, se sanoo. Ole sitten hiljaa, hekotuksinesi.

Tyytymättömyydestä, turhautumisesta ja lamaantumisesta nousevat vahvat teot. Haaveet alkavat tekeytyä jälkilämmössä. Ne saavat hampaidenkiristelystä ja krokotiilinkyyneleistä polttoainetta. Ne pyörivät varjoissa vilahdellen ja vahvistuen. Lopulta tarvitsevat jonkun onnenkantamoisen, sattuman tai kohtalon tuuppausta. Kyllä minä tiedän, että tulee ratkaisun mahdollisuus. Tiedän tarkan päivämääränkin, se on 20.9. kuluvaa vuotta. Se on vain optio, ei sen enempää. Siihen mennessä ehtii muutaman neuvoa antavan kupillisen valmistaa.

Read Full Post »