Olen toista viikkoa katsellut ikkunastani ulos ja seurannut, kuinka harakat, pulut, pikkulinnut ja oravat varautuvat talveen ja kuhina käy, kun siemenet katoavat parempiin suihin. Tänään satoi ensimmäisen kerran lunta. Näytti taianomaiselta, kuin en olisi nähnyt lunta koskaan ennen. Seinämme sisään on muuttanut jokin pieni ja rapiseva. Talvi tulee. Aika käpertyä kynttilän valokehään ja antaa tilaa teelle. Se lämmittää mukavasti, kun patterit ovat pettäneet ja tauti hytisyttää kehoa.
Vihreän bi luo chunin kosketus on hellä ja hyväksyvä. Se on herkkua teeksi, pehmeää ja kermaista. Perinteinen ”aito” bi luo chun tulee Kiinasta Jiangsun provinssista Dong Ting -vuoren teeviljelmiltä. Se on yksi Kiinan arvostetuimpia teelaatuja. Myös muissa Kiinan teeprovinsseissa tuotetaan bi luo chunia, mutta teepensaslajike tai valmistustapa saattaa erota originaalista. Makukin siis vaihtelee. Oma bi luo chunini ei tule lainkaan Kiinasta, vaan Taiwanista. Sen lehdet ovat isompia, eivätkä niin tasalaatuisia, vaaleaa nukkaa ei juuri näy, kuten originaalissa. Maku on kuitenkin ihana silloin, kun haudutus onnistuu.
Formosa Bi Luo Chunin lehdet ovat suurempia ja tummempia kuin kiinalaisen serkkunsa.
En ole henkilökohtaisesti kovinkaan loukkaantunut siitä, että arvostettuja teelaatua kopioidaan laajasti teentuotannossa. Tuotannon laajetessa harrastajilla on mahdollisuus tutustua monenlaisiin laatuihin ja saada tuntumaa siihen, miten teelaadut eroavat toisistaan. Voi löytyä suosikkeja ja sitä kautta kiinnostuu ehkä hankkimaan itselleen myös arvokkaampaa, originaalia teetä. Onhan se myös jännittävää: miten samannimiset teet eroavat toisistaan, kun kasvualusta onkin toinen. Kenties voi ajatella myös niin päin, että tietyn laadun imitoiminen on kunnianosoitus arvostetulle teelle. Maku ei ehkä ole sama, mutta jos tee on hyvää ja sitä on nautinto juoda, se riittää. Huijausta, vai yksi mielenkiintoinen piirre teen vaihtelevassa maailmassa? Sinä päätät.
Avautuneet lehdet.
Tämä Formosa bi luo chun on maultaan pyöreää ja helppoa juoda. Dong Ting Bi Luo Chun on ehkä kukkaisempaa ja hedelmäisempää, taiwanilaisessa pähkinäinen aromi on voimakkaampi. Aina bi luo chun on kuitenkin miellyttävän makeaa ja herkkää noudatellen ihailemaani hienostunutta kiinalaisen vihreän teen perintöä. Tuoksusta tuli mieleen toffeinen fudge-karkki. Tee jättää kehoon kovin rauhallisen olon.
Haudutuksen kanssa saa olla tarkkana. Onnistuin usein pilaamaan bi luo chunin teeveden lipsahtaessa liian kuumaksi. Parhaimmillaan tämä tee on 70-asteisessa haudutuksessa. Laatu ei myöskään kestä kovin pitkiä haudutusaikoja. Minuuttikin riittää, jos on osannut annostella lehtiä sopivasti. Tällä kertaa sain kolmannestakin haudutuksesta vielä herkullista teetä, mutta annosmääräni oli toki pieni.
Sain tätä teetä tuliaisiksi reilireissulta, pussi on taistellut pitkän matkan pohjoiseen Suomeen.
Ulkona lumisade on vaihtunut vedeksi. Linnut ja oravat jatkavat uurastustaan. Tee on lempeästi rauhoittanut panikoivaa rinnanseutua. Nyt kun lopulta pääsin tähän blogini ääreen, tutkimaan ja maistelemaan, en haluaisi ollenkaan nousta pois. Kun vain teetä riittäisi iäksi ja voisin irrottautua vaativasta, niskan takana hönkivästä ajankulusta. Se vetää minua takaisin ankeaan arkeen. Taidan hauduttaa vielä kupillisen.
Valkoinen Leijona 