Vuoristoteen matkassa

Rullatut teelehdet

Taiwanilaiset wulong -laadut ovat minulle mieleen. Pidän siitä että ne ovat kevyellä tavalla aromaattisia ja herkullisia ja yleisesti kallistuvat hieman enemmän vihreään kuin tummaan teehen. Vaikka pidänkin itseäni aika kaikkiruokaisena maustamattomien teelaatujen suhteen, paahteiset maut maistuvat harvemmin. Siksi wulongeissa käännyn usein takuuvarmaan taiwanilaiseen. Taiwan on tunnettu hienoista, korkealla vuorilla kasvavista wulongeistaan. Muutakin teetä Taiwanissa tuotetaan, mutta marginaalisesti.

Taiwanin wulongeissa hapettumistaso on siis pääosin aika matala. Tällä kertaa teekannussa hautuu käsin poimittu ja kevyesti hapetettu, paahtamaton wulong. Tämä Shanlinxi Long Feng Xia on löytänyt tiensä kotiini Pienestä Kilpikonnasta. Sinne se oli matkannut Keski-Taiwanista Long Feng Xia:n alueelta Shanlinxin vuoren teeviljelmiltä. Tämä tee kasvaa 1700 metriä merenpinnan yläpuolella, missä ilma on sumuista ja kosteaa. On helppo päätellä, että kapealla ja vuoristoisella Taiwanin saarella kasvuolosuhteet teelle ovat täysin toiset, kuin esimerkiksi mantereella Kiinassa. Toisaalta, voisi ajatella, että herkkä ja vaihteleva ilmasto heikentää teen tasalaatuisuutta. Kumpuilevassa vuoristomaisemassa jokaisen viljelmän kasvuolosuhteet ovat täysin uniikit, mikä tuo taiwanilaisten wulongien maisteluun oman, säväyttävän näkökulman.

Herkullisen vihreä haudutus!

Tämä Long Feng Xia tuoksuu kesältä. Long Feng Xia on Qingxin Oolong –lajiketta. Qingxin on taiwanilainen pieni, mutta tiheä teepensas, jossa on vahvat lehtisuonet. Long Feng Xian tummanvihreät lehdet on käsin rullattu löyhiksi palloiksi. Lehdet avautuvat valtaviksi haudutusten edetessä ja usein täyttävät lopulta koko haudutuskannun. Tänään haudutan teetä uudessa kamjove-kannussani, joka on varsin oivallinen lyhyiden, nopeiden maisteluannosten tekemiseen. Ehkäpä sumuinen kasvuilmasto tekee sen, että maussa ei ole juuri lainkaan kitkeryyttä. Ensimmäinen nopea haudutus maistuu raikkaan vihreältä, toinen on makeampi ja kukkaisempi, mutta kolmanteen haudutukseen maku saa jo syvyyttä ja pehmeyttä. Maku muuttuu mukavasti haudutusten edetessä, mikä saa teetutkijan mielen tyytyväiseksi.

Ensimmäinen, toinen ja kolmas haudutus.

Tämä kaunis ja kevyt vuoristotee on ihana tuttavuus. Sen maku ei ole mitenkään päällekäyvä, vaan vieno ja vaihteleva. Herkkien ja vihreiden oolongien ystäville tämä kukkainen tee on helmi lajissaan.

Lehdet laajenevat valtaviksi.

Advertisement

Read Full Post »

Mentori herää

Mittareita, taulukoita, testejä ja arvioita. Ihmisiä välissä. Ei teetaukoja. Taukoamatonta säksätystä korvien välissä. Huolisaastetta. Mennyttä ja tulevaa: tapahtumia, toiveita, epäonnistumista. Mitä tässä hetkessä on, kun se katoaa ja tilalle tulee muka-todellisuus, se johon en voi vaikuttaa. ”Virta venhettä vie, mihin päättyvi tie?”

Mietintöjä ja halpaa psykologiaa siitä, mitä olisi. Tässä mennään jo varavirralla. Siksi heittelehtii, kompastuu ja horjuu juttu. On heikkoja signaaleja ja epämääräistä taustakohinaa. Väliin on ei mitään. Tämä ihminen ei enää tunne taskujaan.

Niin meni se syyskuu vuonna 2012 ja tein valinnan. Maailmanloppu tuli noin kahdeskymmenes päivä joulukuuta, hieman etuajassa. Valitsin jäädä, mutta lopuin siihen. Tuli seinä, menin läpi, vedän seinää perässä. Olisinko voinut valita toisin? Ihminen kolistaa päätänsä seinään tarpeeksi monta kertaa. Päätin kuhmujen riittävän ja valinta on jälleen edessä. Nyt hyppään, sukellan, jätän tämän. Nyt olen ansainnut teehetkeni.

Katsokaas. Jäivät harrastukset, leikki ja unien vapaus. Jäi tee ja jäi blogi. Jäivät kimmeltävien talvipäivien lenkit ja aution kodin laiskat iltapäivät. Eipä hermostuta, sillä mukaan tulee kyllä teekin. Nimittäin, ei ole yhdentekevää se, että korvien välissä kohisee ja koppiterapia linkuttaa. Se tarkoittaa Valkoisen Leijonan ensiapupakkausta. Miten niin kapea aihe elämässä, kuin tee, voisi pelastaa musteläiskätestiltä? Eksyy juttu joogaan. Kun keskitytään siihen, mitä on. Otetaan avuksi hengitys ja kehon tuntemukset, ankkuroidaan ajatus tähän, nyt. Harjoitellaan hallitsemaan kohinaa ja säksätystä. Todetaan, että tämä on nyt tänään, ehkä joskus on toisin, mutta tässä olen. Ei ole länsimaisen ihmisen helppoa ottaa joogan ensimmäistä asentoa ja lakata ajattelemasta. Lämmöllä ja lempeydellä kesytetään Richard Parker. Jos kissaeläin tykkää teestä, missio helpottuu.

Kaikki keskittymistä vaativa voi tulla avuksi. Onko niin väliä, valmistanko ruokaa, pujottelenko helmiä, jännitänkö elokuvaa vai hengitänkö edestakaisin? Teetutkimus antaa minulle tekosyyn unohtaa kohina. Tässä hetkessä on harvoin mitään vialla. Tämä hetki voi keskittyä teehen.

Read Full Post »