Tee ei maistu kuten ennen. Viime aikoina teenjuonti on aiheuttanut minulle huonovointisuutta. Pitäisi kai olla teelakossa, mutta miten se onnistuu teeihmiseltä? Kärsin huonosta olosta mielummin. Aamuisin on lehden kanssa saatava teetä, kahvilassa en osaa oikein muuta ottaakaan. Näillä leveysasteilla hyvä tee kahvilassa on piristävä poikkeus. On kahvila, jossa on hyviä maustamattomia teelaatuja ja ne haudutetaan asiakkaan kuppiin. Ainut ongelma on, että teelehtiä annostellaan kauhalla, kuin tehtäisiin gongfu-haudutusta ja pöytään ehtiessä teestä on jo kehkeytynyt kitkerää myrkkyä. On muutamia muitakin paikkoja, jossa teetä saa henkilökohtaisen haudutuksen. Usein näissä kahviloissa tarjoilu kompastuu kiehuvan veden käyttön: taas on tee pilalla. Huonoina päivinä tuntuu, että jo viihtyisän interiöörin vaatiminen kahvilalta on mahdoton pala. Teestä viis. Hyvää teetä saa kotona. Kahvilaan mennään etsimään tunnelmaa.
On täällä kulmilla yksi mielenkiintoinen poikkeus. Muistelosta innostuneena päätin alkaa jollekin, tai siis jasmiiniteelle. Kahvilakokemukseni ja ehkä jasmiiniteen mukaansatempaavan maun inspiroimana aloin pohtia tätä kahvila-asiaa. Hyvän kahvilan resepti on lopulta niin helppo ja sitten kuitenkin myös jonkinlaista arpatiedettä. Tämä nimenomainen kesäkahvila, jossa tänään kävin, on löytänyt tien asiakkaiden arvostukseen mahdottoman hyvällä konseptilla, vain olemalla rohkeasti oma itsensä, sen kummemmin markkinoimatta. Tällä seudulla tämä kahvila on jo paikallisille käsite, täysin omaa luokkaansa ja erottamaton osa kesää. Vaan kuka olisi uskonut. Vaatimaton herkkuvitriini ja sijainti kaukana keskustasta hyvien liikenneyhteyksien ulottumattomissa, mutta kuin taikaiskusta aina täynnä. Vuosien menestys, mihin se perustuu?
Ensimmäinen ainesosa syntyy laadukkaista tuotteista. Ne ovat itse tehtyjä herkkuja, vaan lukumäärältään vähäisiä. Ehkä juuri sen vuoksi laatua on helppo valvoa ja satsata asiakkaiden suosikkituotteisiin. Herkut, ruoat ja juomat on mietitty tarkkaan ja niillä on pystytty houkuttelemaan tietynlainen asiakaskunta kanta-asiakkaiksi.
Toisekseen, tunnelmaan on satsattu, mutta ei keinotekoisesti. Tunnelma syntyy omistajien vahvasta läsnäolosta. Heidän tehtävänään vaikuttaa olevan asiakkaiden viihtyvyyden takaaminen. He tuntevat asiakkaat ja toisin päin. Palveluun panostetaan. Tunnelmaan vaikuttaa myös ratkaisevasti se, että ympäristöstä on otettu kaikki irti, se on valjastettu palvelemaan kahvilan imagoa. Ihmiset tulevat viihtymään, olemaan esillä ja nauttimaan kesästä.
Ei tarvitse mainostaa. Asiakkaat tekevät sen puolesta. Tämän eteen omistajat ovat ammattitaidollaan tehneet hyvän pohjatyön. Miten on onnistuttu näin vaivattomasti luomaan kahvila, joka lähdetään kokemaan? Helppoa, eikö! Mutta teehän itse sama perässä. Pistä piskuinen kahvila pystyyn jonnekin kolmen kilometrin päähän kaupunkikeskustasta, uinuvan kaupunginosan takamaille ja ala pyörittää bisnestä. Sopii kokeilla. Mistä lienee lähtenyt se positiivinen kehityskulku, joka on tehnyt tästä paikasta hitin? Tarvitaanko hitunen tuuria? Entä sinnikkyyttä? Oikeita kontakteja? Sopiva markkinarako?
Näitä mietin ja Leijona höristelee korviaan. Katsoppas vain, se ajattelee. Ei uinahtanut kokonaan tuokaan kokelas.
Valkoinen Leijona on ihan oikeassa. Kuinka kauan tätä kauppaani käyn ja miten määrittelen oman suuntani? Ei ole vieläkään vastauksia. On vain takana uusia kokemuksia, yrityksiä ja ajatuksia. Jospa menisin hetken lapsena. Katsotaan, törmäänkö unelmiini vai huomaanko joskus löytäneeni sen, mitä en edes tajunnut etsiä.
Valkoinen Leijona 