Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2013

Elämäntaito on suorittamista. Lunastamme alati kehittyvän ja tietoisen ihmisen rooliamme päivästä toiseen. Itsensä kehittämisestä on tullut pakollinen taitolaji, kun kisailemme aikamme ja paisuvan tietotulvan kanssa. Ole vahva ihminen oman elämäsi myrskyissä ja lempeä muille heidän kompastellessaan. Päätä jämäkästi, mitä mieltä olet maailman tilasta, yhteiskunnasta, mistä tahansa ja valitse oikein, mutta anna tilaa kypsyvälle mielipiteelle.

Opettele olemaan aidosti läsnä, sen opit kirjoista, meditaatiokursseilta ja life coacheilta. Valitse, mitä haluat elämältäsi, tee aarrekartta ja nappaa eteesi tulevat mahdollisuudet. Ole rohkea, älä jää paikallesi makaamaan, mutta muista, että silloin kuin olemme liikkumatta, tapahtuu eniten.

Mitkä ovat minun saavutukseni tässä ja nyt? Olenko käynyt reppureissulla löytämässä itseni? Olenko tutustunut maailmaani rikastaviin ihmisiin, olenko oppinut hyödyntämään verkostojani? Olenko ymmärtänyt olla käyttämättä toista ihmistä, antaa itse, nähdä pidemmälle? Olenko oppinut hyväksymään itseni tällaisena, puutteellisena, lakannut ponnistelemasta ollakseni jotain? Olenko lukenut oikeita kirjoja ja käynyt joogatunneilla, jotta ihmisenä olisin kohta täydempi, parempi?

Tiedä uratavoitteesi, löydä aikaa rauhoittavalle oleilulle, ole ystävänä hyvä kuuntelija ja omassa elämässäsi huoliteltu, pidetty ja kumppanille tasavertainen. Osaathan olla yksin ajatustesi kanssa, osaathan arvostaa muiden ihmisten läheisyyttä ja uhrauksia.

Sinä olet juuri sinä ja minä olen minä, uniikkeja ja ainutkertaisia täsmälleen tällaisina. Kai osaan siis määritellä, kuka olen: vahvuuteni, heikkouteni, kokonaiseksi koottu elämäntarina juonineen ja selkeine käännekohtineen. Voinhan pyydettäessä kertoa, milloin olin kriisissä, mikä muutti minut ja sai ymmärtämään, kuinka selvisin taistelijana tai voittajana tai hyväksyjänä. Niin minä jälleen kehityin ihmisenä, niin kuin on syytä, sillä eteenpäin meneminen on uskottavaa.

Tunne, mihin uskot tai ole avoinna mahdollisuuksille. Ymmärrä kehoasi, jäljitä uskomuksesi ja lokeroi ajatuksesi. Tee itsestäsi taideteos, täydellinen kuva ilmaisua. Anna itsellesi anteeksi, ota nöyrästi vastaan tilanne, joka koulii sinua kivun tai ilon kautta. Ole enemmän kuin henkesi.

Mainokset

Read Full Post »

Valkoinen herrasmieshuijari

Valkoinen herrasmieshuijari

Tämä teeni ei tunne rajojaan. Se pirskahtelee ilakoiden rajojensa yli, häpeämättä, ymmärtämättä hävetä. Silkasta siitä syystä, että rajoja ei ole tehty sitä varten. Huijaamalla se vie sydämen, enkä välitä siitä mieltäni pahoittaa. Se tekee temppunsa houkuttelevalla suoruudella, rehellisesti ykskantaan todeten: huijari minä olen, mutta jos olisin mies, olisin silti gentlemanni.

Vaan kun ei ole mies, on tee nimittäin, eikä tietenkään mitään minulle sano, mutta tiedänpä sanomattakin, että vaikka meitä on monesti johdettu harhaan, harvoin on johdettu näin miellyttävästi. Kyse on tietysti makeasta Milky Oolongista, joka on saanut kehuja kahvinjuojavierailtani niin kuin teehen perehtyneiltä ystäviltäkin. Teepöydässä todettiin, että tämä milky oolongini maistuu ihan toiselta kuin se toinen, oma. Minun milkyssäni onkin se salainen ainesosa, joka suostuttelee puolelleen: maito.

Nyt sanotte kai: Pötyä, pötyä. Se ei ole salaisuus, eikä mikään, kun nimikin on ”Milky”. Mutta se on! Se on se suloinen harhautus. Ainesosaluettelo kertoo teen sisältävän teelehtiä ja maitoa. Maitoesanssia ehkä? Sokeriaddiktin aarre makeudessaan. Huijaus ja pökerrys tulee siinä, että ystävät rakkahat, aito milk oolong ei ole maitoa nähnytkään. Siksi tämä on vain höppänä kopio, pyrkien maidollaan jäljittelemään sitä kermaista makeutta, jonka alkuperäinen milk oolong kantaa ylpeästi taiwanilaisessa teepensaassaan.

Teepensas on jin xuan-lajike, jonka teelehdet maistuvat luonnostaan pehmeän makeille, aavistuksen kermaisille, mistä syystä teellekin on annettu kuvaava lempinimi, milk. Tarinaa on yhtä monenlaista kuin on makuakin. Näitä milk oolongin jäljitelmiä valmistetaan kirjavalla tavalla maitoa hyödytäen. Kerrotaan, että teelehtiä höyrytetään maidolla, että teelehdet kastetaan maitoon ennen kuivaamista tai että teehen lisätään maidon maku esanssilla. Ehkä näitä kaikkia. Myyjän mukaan tämä tee on höyrytetty maidolla ja sen jälkeen kastettu maitoesanssiin. Meitä on puijattu. Mutta millä tavalla!

Milky kamjovessa.

Milky kamjovessa.

Taiwanilaisesta ’milk oolongista’ (Nai Xiang) kirjoitin jo täällä. Se oli minulle hankala tuttavuus. Aito tapaus olikin hätkähdyttävän maitomainen, melkein voimainen, hellä ja tasainen. Silti pelkkää teelehteä, ei maitoa. Ei maitoa! Toisin kuin herkuttelemassani Milky Oolongissa, jota ehkä turhaan tuotantoprosessistaan parjataan. Ei tämä tee ole mitään sekundaa. Ulkonäöstäkin jo huomaa, että lehdet ovat laatuteetä, kevyesti paahdettua kiinalaista vihreää oolongia, kauniisti rullattu, rehellisen oolongin väri. Ja voi, mikä maku! Kuin kermakaramelli.

Milky maistuu mainiosti viinilasista.

Milky maistuu mainiosti viinilasista.

Lopulta kyse ei ole tietenkään huijauksesta silloin, kun rehellisesti tuoteselosteessa kerrotaan teen olevan maustettua. Silloin ollaan ainoastaan hyvän bisnesidean äärellä. Omalla tavallaan tämä makuyhdistelmä on outoudessaan mielenkiintoinen. Enhän ikinä lisäisi oikeasti maitoa vihreään teehen tai oolongiin. Ajatuskin puistattaa. Miksi siis tämä maitomainen maku sulautuu niin luontevasti osaksi luonteikasta oolong-teetä? Se on rajoja rikkovaa, kiehtovaa ja hämmästyttävää.

Read Full Post »

Sisälläkin syksyn loistoa.

Sisälläkin syksyn loistoa.

Syksyn värit ulkona hehkuvat ylpeimmillään. Tänä vuonna minulla on ollut aikaa seurata luonnon kypsymistä ja värien kehittymistä toisin kuin ennen. Olen yrittänyt ahkerasti kuvata verkkokalvolleni niitä harvoja ruskan vilauksia, joista kaupungissa voi nauttia. Gaiwanissani on Guanyin Kingiä. Olen juonut viime viikkoina hyvää teetä ehkä enemmän kuin koskaan. Pannussani on hautunut guanyinin lisäksi Milky Oolong, Kukicha ja Valkoinen Jasmiinitee, aamusta iltaan. Jokainen niistä omalla hetkellään täyttävät kunkin tarpeen niin kuin tee vain voi.

Guanyin King (tai kiinalaisittain Guan Yin Wang) on nimensä mukainen kuninkaallinen. Se hyväksyy lyhyet haudutukset ja jo ensimmäisestä muutaman sekunnin haudutuksesta irtoaa makea, hieno maku. Haudutus haudutukselta aukeavat valtavat, rullatut lehdet, asteittain kuin herkullinen salaisuus. Maku syvenee, hieman muuttuu, mutta ei menetä toffeemaista kauneuttaan. Aromit kestävät kuin hetki ikuisuutta ja jäävät muistoksi kielelle ja rintaan lämmittämään.

Herkkä ja eloisa Guanyin King.

Herkkä ja eloisa Guanyin King.

Guanyin King ottaa yleisönsä itsevarmasti, mutta pöyhkeilemättä. Ei tarvitse kailottaa kun tietää olevansa ainutlaatuinen. Sen väri on kuin omenamehu ja tuoksussa koko kukkakedon vivahteet. Guanyin King on todellinen jalokivi teen maailmassa. Se on osa kiinalaista guanyinin (tie kuan yin) perinnettä, mutta King -liite viittaa sen olevan parhainta laatua. Guanyinini on jopa pakattu arvokkaasti, annosmaisiin kultakääreisiin, joihin on painettu merkintä AAA – korkein laatuluokitus. Täydellistä gurmeeta, rajoitettu saatavuus, huippulaatua. Joku sanoisi: paras parhaista. Tiedättekö, sen kyllä maistaa.

Melkein liian arvokasta juotavaksi.

Melkein liian arvokasta juotavaksi.

...mutta liian herkullista kaapissa säilytettäväksi.

…mutta liian herkullista kaapissa säilytettäväksi.

Huomaan, että usein arvostamiini teelaatuihin liittyy tietty samankaltaisuus kasvuolosuhteissa. Niin Guanyinissanikin: sumun kietomat vuoret, auringon ja kosteuden sopiva yhteistyö ja rikas kasvualusta. Kiinassa tunnetaan hyvän tee resepti.

Kirjoitin tieguanyinistä jo täällä. Taisin menettää sydämeni sille heti ensikohtaamisessa. Teen lisää haudutuksia, uudelleen ja uudelleen, kymmenen sekuntia tai vähemmän kamjovessani. Mausta häipyy vähitellen heleä karkkimaisuus ja syvän kukkaiset juonteet ottavat valtaa. Maku pyöristyy, menee syvemmälle ytimiin ja puhuttelee teenjuojaa. Minä olen tässä, muu on turhaa. Kun kukkaisuus hälvenee, tulee tilalle kevyesti paahteinen kerma. Guanyin onkin hapetukseltaan oolongien vihreämmässä päässä, mutta kuten aiemmin kerroin, silti monimutkainen tuottaa.

Tämän teen hauduttaminen on niinikään hienosyistä hommaa. Täytyy muistaa uskoa, että lyhyt haudutus riittää, kunhan teelehtien määrä on runsas. Kokeilemalla huomaa, että rullatut helmimäiset lehdet aukeavat valtaviksi, kun ollaan jossain neljännen haudutuksen tienoilla. Useissa ohjeissa kehoitetaan käyttämään lähes kiehumispisteessä olevaa vettä, mutta oma tuntumani on, että jo kevyesti höyryävälläkin vedellä saa maun monimutkaisuudesta otteen.

King hautuu.

King hautuu.

Niin. Sitten vain nautitaan. Miksi turhaan analysoisin? Kyllä tästä tuntuman saa, mutta mitkään kuvaukset eivät tunnu tekevät oikeutusta tälle hienolle teelle. Joskus käy niin. Voi kenties antaa luvan pysähtyä kokemukseen, vaikka se ei paljasta kaikkia salaisuuksiaan. Vielä. Teestäkin voi kai humaltua tai tulla autuaaksi. Yhtäkkiä ehkä tiedät, mihin kääntyä, ehkä maisema näyttää syvemmältä, ehkä gaiwanin lasi oli kirkkaampi kuin muistit.

Kauniisti säilynyt lehti haudutuksen jäljiltä.

Kauniisti säilynyt lehti haudutuksen jäljiltä.

Read Full Post »