Opas vai oppilas

Pinnan alla pulppuaa taukoamatta. Linnunpesää muistuttavasta puer-kakusta haudutettu tee höyryää kupissa. Pysytellään siis tummassa teessä vielä. Pesä hajoaa kannussa vähitellen haudutusten myötä pieneksi silpuksi.

Puer tuocha, pieni puer-kakku kääreessään

Tummaakin tummempaa

Tämä toinen pesä on sitä vastoin vasta silpuista rakentumassa. Valkoisen Leijonan pesä. Kun kolme pitkää vuotta sitten aloitin projektin, luulin, että arkkitehti se vain piirtää ja kohta ovat seinät pystyssä. Nyt näen selvemmin. Leijonan pesäkolo rakentuu pienistä osista. Vihjeitä putkahtelee esiin tuon tuosta, viime aikoina niihin on alkanut tulla juonta. Valkoisen Leijonan huone on laajenemassa, mutta näkymät ovat niin sumussa vielä, etten tohdi niitä edes ääneen sanoa. Näyttää siltä, että teelehdet nappasi tuuli ja ripotteli ne maisemaan. Minä teen kädelläni suurta kaarta kehoni yli, siitä syntyvät rajani.

Olen käynyt Ison Valkoisen kanssa kiertelevää, kaartelevaa vuoropuhelua. Se on rytmiltään verkkaista. Minä kysyn, Leijona vastaa kun herää. Leijona kysyy, minä jään miettimään ja ymmärrän myöhemmin. Kissaeläimen pehmeän letkeässä liikkeessä on yksi vastaus, sen elämänfilosofiassa piilee toinen. Aavistan, että tieni ottaa vielä aikaa, nyt vasta hahmotellaan kulkureittejä.

Haudutan toista kaatoa kolme sekuntia. Siitä tulee melkein mustaa. Makukin ehtii kuppiin. Se on makean puerin maku, hunajainen tunne kielellä, tuoksussa vaniljaa. Onneksi makuhermot valloittaa pian tuttu nahan ja hevostallin varjo. Puer on elementissään, ottamassa oman tilansa ilmassa höyryävällä tuoksullaan, niin kuin vain puer voi. Tee on tumma kuin syysyö. Mitään ei ole liikaa, kokemus on täysi. Sen kumu rintakehässä opettaa rohkeutta.

Värisävyt näkyvät kauniisti lasisesta astiasta

Leijona näkee, että nyt punotaan alkulähteitä astinlaudaksi. Tässä tehdään elämäntarinasta kokonainen, kun yksi asia johtaa toiseen ja aarrekartta piirtää itsensä kuin se olisi vahinko. Eihän kukaan silloin raaski protestoida. Leijona ei kuohahda, vaikka sanon: Nyt näyttävät leveysasteet siltä, että pesän keskelle tuleekin ihminen, ei tee. Leijona nyökkää ja höristää toista korvaansa.

Hyvä puer vaatii kypsymisaikansa. Se saa levätä vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin se valmistellaan kääreestään käyttöön.

Vastustamaton herkku

Villi luonto on päämääränäni, se näkyy jo kiikareissa. Nämä valmiiksi lokeroidut elämän tuotepaketit tekisivät minusta lopun hetkessä. Tee on elämän eliksiiriä ja elvyttää niin kuin hidas liike joogassa. Tee on oppaana, Leijona on mentorina. Tällaisen parivaljakon opastamana ei harha-askelkaan ole ollut hukka-askel. Joten silmät kiinni ja katsotaan: Mitä on silmien takana.

Kulhon muotoon puristetut teelehdet

Advertisement

Read Full Post »

Aapisesta alkaen

On mennyt viikko jos toinenkin tumman teen syleilyssä. Tämä on minulle jotain aivan uutta ja siksi kirjoittamisen arvoista. En osaa päättää, miten kutsuisin kokonaan hapetettua teetä. Länsimaalaisittain kutsumme sitä mustaksi, mutta esimerkiksi suuressa teemaassa Kiinassa mustaksi teeksi kutsutaan pueria. Meidän musta teemme on sikäläisittäin ”punaista teetä”, värin mukaan. Länsimaissa on ollut tapana haudutella tumma tee melko vahvaksi, ehkä ”musta” kuvaa sitä täällä sen vuoksi paremmin, ken tietää? Ehkä kutsun täysin hapetettua teetä tummaksi teeksi, tiedätte mitä sillä tarkoitan.

Tumma tee on kenties jäänyt vähemmälle huomiolle blogissanikin sen vuoksi, että se on kovin käsiteltyä, jolloin sen jalanjäljissä on hankalahkoa perehtyä teelehtien koko- , tuotanto- ja makueroihin. Totta kai myös tummassa teessä kasvuolosuhteiden ja käsittelytapojen erot maistuvat, mutta sen tasaisen pehmeähkössä makumaailmassa vivahteita ei ole helppo huomata. Minun kaltaiselleni aloittelijalle vihreä tee edustaa teetä alkuperäisimmässä muodossaan ja on siksi mielenkiintoista.

Tutkijavaihde siis päälle. En ole ikinä ottanut selvää näistä merkillisistä kirjaimista. Aamu-, päivä-, ja iltateenä on mennyt kuppi toisensa jälkeen tummaa Darjeeling-teetä, luomua, ensimmäisen ja toisen sadon sekoitusta.

Teen lehdissä näkyy useita sävyjä.

Happy valley FTGFOP1. Nämä kirjainlyhenteet, joita joskus näkee tumman teen etiketeissä ovat pääasiassa länsimaisen teekaupittelun tapa luokitella myytävää teetä. Luokittelu perustuu periaatteessa teelehden kokoon, ulkonäköön eli käsittelyyn ja laatuun. Parasta paloitella tämä kirjainhirviö osiinsa.
Siinä se on:
F Finest
T Tippy
G Golden
F Flowery
O Orange
P Pekoe
1
­- Finest kertoo, että olemme hyvän laadun äärellä.
– Tippy tarkoittaa tietysti, että teessä on käytetty nuppulehtiä.
– Golden Flowerylla viitataan teehen, joka sisältää varhain keväällä poimittuja nuppusia, kuivattuina hieman kultaisen sävyisiä.
– Orange Pekoe on nimitys hienolle teelle, joka on tehty nuoresta ensimmäisen lehden ja nupun poiminnasta.

Jos teessäni olisi pelkästään merkintä FOP, tarkoittaisi se korketasoista teetä muutamien nuppujen kera. Kun eteen liitetään yksi määre lisää: GFOP, puhutaan jo runsaammasta määrästä nuppuja. TGFOP tarkoittaa jo sitten suurinta mahdollista nuppujen määrää. Numero 1 perässä alleviivaa teelehtien olevan laadultaan erinomaisia. Etumääre Finest kertoo luonnollisesti teen olevan hienointa TGFOP1 -teetä.

Lehtinuppuja korostetaan siis monin kerroin. Joten Finest Tippy Golden Flowery Orange Pekoe 1 on hienointa teetä, jossa on erityisen paljon korkealaatuisia teelehtiä: nuppuja ja lisäksi nuoria lehtiä – tyypillistä Darjeelingille.

Kauniit, syksyiset värit hautumassa.

Käytetyt lehdet, kirjavasti rikottu. Vihreääkin joukossa.

Teeni tulee Happy Valleyn teeviljelmältä, joka sijaitsee Intiassa juuri Darjeelingin kaupungin pohjoispuolella eteläisellä Himalajalla. Vuoristossa kasvanutta teetä siis jälleen, ei ihme, että onkin niin hyvää. Viljelmä on yksi korkeimmalla sijaitsevista koko maailmassa. Perinteitäkin riittää pitkälle, sillä Happy valley on vanhin teeviljelmä Darjeelingin alueella, vaikka luomuna teetä on alettu tuottaa siellä vuodesta 2007. Pikaisesti google mapsia vilkaisemalla selviää, että Darjeelingissa on teeviljelmiä vieri vieressä, joten ansaitulle statukselle välkähtää hieman kunnioitustakin. Intian Darjeeling tunnetaan tummasta teestä ja meillä länsimaissakin moni satunnaisesti teetä juova osaa yhdistää Darjeeling -nimen teehen.

Ensimmäinen haudutus on hieman okranpunainen.

Noin, nyt on pilkottu nimet osiin. Salapoliisina olo käy työstä, joten tällä kertaa taidan antaa teenautinnon olla vain sellaisenaan, pehmeänä ja lempeänä, kummemmin analysoimatta. Tänään tumma teeni on näin parhaimmillaan.

Joko arvaatte, mitä seuraavaksi…:

Pieniä paketteja.

Read Full Post »

Ukkosenjohdatin

Lukijani ovat huomanneet, että en ole tumman teen suurkuluttaja. Tummassa teessä on silti sellaisia ominaisuuksia, joita vihreän teen juojakaan ei voi väistää. Joskus on saatava oikein kunnon mustat ”kömöteet”, tai siis oikein vahvaksi haudutettua synkän mustaa teetä, jossa pinnalla lilluu kiiltävän öljynkaltainen kerros. Tummassa teessä on sellaista suoruutta ja mutkattomuutta, jota olen harvoin vihreistä tai oolongeista löytänyt. Laadusta riippuen tietysti: ei tarvi sen kummemmin makustella ja etsiä nyansseja, sen kun juot menemään. Tumman teen maku opettaa haalimaan lentelevät ajatukset ja kuromaan kasaan levottoman mielen poukkoilut. Hei stop!

Tässä, tänään, tällä hetkellä. Minun ei tarvitse ponnistella.

Eksyin tumman teen pariin viime viikkoina oikeastaan vahingossa. Tuliaisena ja lahjana saimme Englannista Harrodsin English Breakfast -pussiteetä. Pussiteeksi oikein hyvää, rehellistä tavaraa.

Harrodsin pakkaus on kaunis

Tumma tee kestää pussiteenä paremmin kuin vihreä, se ei niin kovin loukkaannu silppuamisesta ja jauhamisesta. Sen voi myös hauduttaa rautapannussa maun kärsimättä. Voin tunnustaa, että pussihaudutuksen kanssa en jaksa aina olla kovin tarkkana, joskus English Breakfast on lipsahtanut turhan äkkijyrkäksi, silloin pehmennän sitä vähän maidolla. Hups. Englantilaista, joten täysin sallittua, jollei jopa suotavaa. Pakkauskin kehoittaa maustamaan teen maidolla ja sokerilla. Lisäksi kehoitetaan lisäämään yksi teepussi pannuun jokaista juojaa kohden, niin ja yksi vielä pannullekin, jottei sille tule paha mieli. Sellaista soppaa kun hauduttelee ohjeen mukaiset viisi minuuttia, ei ole kummakaan, jos valmis myrkky hieman maidon perään haikailee.

Mainiota myrkkyä rautapannun syvyydessä

Maidon kanssa tee muuttaa täysin luonnettaan, siitä tulee kerrassaan lohtuteetä. Ilman maitoa tämä tee on syvän okranpunaista, tuoksuu savulle ja kaarnalle ja soljahtaa kurkusta alas kevyesti jättäen pippurisen tunteen muistoksi kielen reunamille. Monesta muusta tunnetusta tummasta teestä English Breakfast eroaa siten, että siinä ei ole lisättyjä mausteita tai aromeja kuten vaikkapa Earl Greyssä. Senpä vuoksi se ei jätä ikävän kipristelevää jälkinärästystä kuplimaan ruokatorveen. Sekoitus tämä tee sen sijaan on, perinteisimmillään yhdistelmä assamilaista, ceylonilaista (eli sri-lankalaista) ja kenialaista teetä. Harrodsin breakfastissa on vielä Darjeelingiakin tuomassa aromia.

Reilu muki reilulle teelle

Tumma tee vyöryy yli kärsivällisellä päämäärätietoisuudella ja minä maistelijana olen kiitollinen sen kokonaisvaltaisesta käsittelystä. Ihon pinta jää lämpimäksi. Ajatukset jäävät lämpimäksi. Mieli on mukavasti raukea toisin kuin vihreän teen kanssa, joka usein hieman terävöittää aisteja. Kolme vuotta teetä ja omaa tietä blogissa takana. Projekti ottaa aikansa ja teen tutkijana olen vasta alkutahdeissa. Tänään English Breakfast on tuttu ja turvallinen.

Hyvää pussiteetä

Täällä siis olen hiljaisessa asunnossa teetä siemaillen, seinäkello raksuttaa ja jääkaappi hurisee omiaan. Taas on monet keskustelut takanapäin, kun on ystävien kanssa yritetty pistää tätä maailmaa johonkin järjestykseen. On nimetty asioita ja jäljitetty tuntemuksia, vaan nyt olen tässä pysähtyneessä kodissa, joka ei tunnu päästävän aikaa seiniensä läpi. Kun on hiljaista, ajatus vaeltaa ja etsii labyrintissään uusia reittejä. Kun missään ei liiku, olisi helppo antaa ajatuksen lipua tyyntyvään hyväksymisen tilaan, mutta se räpistelee sinne, missä on tuttua murhe ja epäilys. Onneksi on teetä teen vuoksi, maadoittamaan ja rauhoittamaan. On hyvä olla mustan teen syleilyssä.

Read Full Post »

Suosituimmat artikkelini

Melkein kolme vuotta blogin kirjoittelua takana. Ajattelin katsoa hieman taaksepäin virkistääkseni omaa ja lukijoiden muistia. Ylivoimaisesti eniten blogiini eksyneet lukijat ovat tietysti päätyneet kotisivulle. Tässä kuitenkin lista kymmenestä suosituimmasta artikkelista, johon on klikattu sivuiltani tai löydetty hakukoneiden kautta:

1. Hyvin vihreää vihreää teetä
2. Tervetuloa pesääni
3. Kamppailu Pai Mu Tania vastaan on hävitty
4. Maistelua teen merkitysmaailmassa
5. Lyhyt matkani teen tarkkuusammuntaan
6. Teetä kaukana etelässä
7. Valkoinen Leijona on väsynyt
8. Jos tänne käyt, voit sydämesi menettää
9. Puhdistava jasmiini
10. Teeaarteita antiikkimessuilta

Read Full Post »