Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2013

Ennen tätä yhteenvetoa, blogissani oli 80 julkaisua, joista 19 kirjoitettu tänä vuonna. Valkoinen Leijona on tyytyväinen, että blogi ylipäätään elää, vaikka kolmen vuoden jälkeen lukijamääräni eivät taida aivan ylettyä muotiblogien tasolle.

Vaikka kirjoitan suomeksi, vuonna 2013 blogissani käytiin vierailemassa 23 maasta, Suomesta tietysti ylivoimaisesti eniten. Minut ja Leijonani löydettiin pääasiassa hakusanoilla: valkoinen leijona, valkoinen leijona blogi, teeblogi, englantilainen tee ja jasmiinitee.

Vuoden luetuimmat artikkelit olivat

1. Kahvila on helppo perustaa, vaikeaa on saada se menestymään
2. Kamppailu Pai Mu Tania vastaan on hävitty
3. Tuliaisia Tukholmasta
4. Lyhyt matkani teen tarkkuusammuntaan
5. Mentori herää

joista Pai Mu Tania käsittelevä artikkeli ja ”Lyhyt matkani teen tarkkuusammuntaan” ovat jo useamman vuoden takaa.

Paljon on vielä kirjoitettavaa. Toivon, että lukijat seuraavat mukanani uuteen vuoteen. Mikään ei ole pysyvämpää kuin muutos, tuleva vuosi näyttää jo nyt mielenkiintoiselta.

Advertisement

Read Full Post »

Sain joululahjaksi myös teetä. Siitä sitten lisää tuonnempana.

Joulun herkkuihin sopii mainiosti maustettu chai-tee, perheen kesken herkuteltiin tällä kertaa nepalilaisella Nepal Masala -chaiteellä. Chaihin tutustuminen sai yllättäen lisää syvyyttä, kun sain lahjaksi Chai latte -jauhetta, joka sekoitetaan kuumennettuun maitoon. Pieni ja tehokas vaahdotin tuli lahjan mukana.

Ärhäkkä laite.

Ärhäkkä laite.

Onneksi tätä riittää joksikin aikaa.

Onneksi tätä riittää joksikin aikaa.

Vispilän kanssa saa olla varovainen, jotta ei löydä itseään pyyhkimästä keittiön kaapistoja märällä rätillä.

Vispilän kanssa saa olla varovainen, jotta ei löydä itseään pyyhkimästä keittiön kaapistoja märällä rätillä.

Vaahdotan vielä maidon hieman turhan kovaksi.

Vaahdotan vielä maidon hieman turhan kovaksi.

Juomajauheet eivät rajoittuneet chaihin, vaan lisäksi eräästä lahjakääröstä paljastui ilmeisesti Turkista tuotua omenajuomajauhetta, jonka ohjeistuksessa juomaa kehoitetaan kokeilemaan sekä kylmänä että kuumana. Sekin maistuu aavistuksen mausteiselta ja tuo mieleen vaalean omenaglögin.

Onneksi en ymmärrä ainesosaluettelosta mitään - tässä on varmasti valtavat määrät sokeria.

Onneksi en ymmärrä ainesosaluettelosta mitään – tässä on varmasti valtavat määrät sokeria.

Kuvaankin löytyi sopivaa rekvisiittaa.

Kuvaankin löytyi sopivaa rekvisiittaa.

Valmis juoma on raikas ja mausteisen omenainen.

Valmis juoma on raikas ja mausteisen omenainen.

Teetä ja lämpimiä juomia on nyt kätevä valmistaa, kun isosta paketista sukelsi esiin vedenkeitin. Nyt loppui kattilan kanssa läträäminen! Tässä keittimessä lämpötilan voi asettaa valmiiksi, vaihtoedot ovat: 40, 70, 80, 90 ja 100 astetta. Tosin käyttö vaatii hieman opettelua. Digitaalinen lämpömittari nousee hieman jäljessä ja vedenkeittimen napsahdettua pois päältä 70 asteessa, lämpötila mittarissa kipuaa vielä kymmenisen astetta ylöspäin.

Vedenkeittimeni on ollut vasta muutaman päivän harjoittelukäytössä.

Vedenkeittimeni on ollut vasta muutaman päivän harjoittelukäytössä.

Olisi mukava kuulla muiden teeharrastelijoiden vedenkeitinsuosituksia. Omani lienee ilmeisen arvokas, mutta aika näyttää, miten se taipuu tarpeisiini.

Read Full Post »

On aika jälleen kypsytellä seuraavaa blogiaihetta.

Sitä suunnitellessa voi hyvinkin maistaa tilkan jamesonia. Se lämmittää myrskytuulen jäljiltä.

Teetä vai viskiä?

Teetä vai viskiä?

Sivuluisu napataan äkkiä takaisin, jotta et, lukija, hämmenny. Siispä tasapainon vuoksi vielä teekuvat.

Kukichaako

Kukichaako

On kukichaa ja on Kukichaa. Tässä kahta kukichaa.

Usko silmiäsi, älä kaiken maailman hömpötyksiä.

Usko silmiäsi, älä kaiken maailman hömpötyksiä.

Kun aukaisin toisen kukichapussin, en voinut kuin nauraa hämmennyksestä. Mitä on tämä ruskea kukicha? Ja miten sitä on uskallettu markkinoida laatuteenä?

Kaukaiset serkukset

Kaukaiset serkukset

Tiedoksenne vain, että tämä ruskehtava kukicha maistui melko erehdyttävästi pai mu tanilta, maanläheiseltä ja valjultakin. Siitä tuli mieleen laonnut heinä, joka paljastuu ruskeana keväällä lumen alta. Ei tuo toinenkaan laadulta maistunut, mutta sentään kukichaiselta.

Kaikkea sitä näkee!

Read Full Post »