Viimeisimmästä kirjoituksesta on aikaa ja se todellisuus työntää johtopäätöksiin, joista olisi pitänyt kirjoittaa jo kauan sitten.
Valkonen Leijona on sulkenut kitansa ja vetäytynyt luonnonsuojelualueille, jonne minulla ei ole enää asiaa. Blogi sulkeutuu, sillä tekohengitys olisi vain lukijoiden aliarviointia.
Blogini ei koskaan saavuttanut kovinkaan laajaa lukijakuntaa. En usko, että se kokemus on vieras kenellekään suomeksi teestä kirjoittavalle. Lukijakunnan kasvattaminen ei kuitenkaan koskaan ollut blogin päätavoite, vaan ehkä vain oman harrastuksen taltioiminen, ikään kuin teepäiväkirja. Oli aika, jolloin tee vei mukanaan kiehtovaan yksityiskohtien maailmaan.
Sitten tuli lapsi.
Pian sen jälkeen valmistuin uuteen ammattiin, joogaopettajaksi. Joogassa vastaan tulee samankaltainen kiehtovien yksityiskohtien ja filosofisten polkujen maailma. Opiskeltavaa riittää iäksi.
Niin vain kävi, että tee tipahti prioriteeteissa aika monta sijaa alaspäin. Tällä hetkellä elämässä on niin paljon muuta, joka vie ajan. Juon, vaan en kirjoita.
En osaa sanoa, jääkö tämä viimeiseksi kirjoitukseksi, vai vieläkö joskus herätän Valkoisen Leijonan eläkepäiviltään.
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille. Ehkä tapaamme vielä teekupin ääressä.
Valkoinen Leijona 