Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Haudukkeet’ Category

Siinä siis seisoin erään ketjuliikkeen teehyllyn edessä melko orvon oloisena. Tietysti yritin esittää olevani kuin kuka tahansa kadunmies, joka oli vanhasta tottumuksesta poikennut teeostoksille ja yritti vain pähkäillä, mikä maku olisi vielä kokeilematta. Todellisuus oli, että huomasin olevani täysin vieraalla maaperällä. Edessäni oli hyllymetreittäin teetavaraa. Oli pukkaa, clipperiä ja forsmania. Oli pussia ja irtoa. Oli yrttihauduketta jos jonkinlaista ja vieressä kunkin merkin earlgreyt ja monenkirjavat maustesekoitukset. Huomasin, ettei minulla ollut mitään käsitystä siitä, mikä makuyhdistelmä voisi toimia ja minkälainen pussi minkäkin pakkauksen sisältä paljastuisi. Makuyhdistelmä, aivan oikein. Olen todennut, että puhtaat, maustamattomat vihreät ja oolongit on paras hankkia erikoisliikkeestä. Siis jos haluaa vähänkään päästä perille siitä, mitä on juomassa tai, kun odottaa ylipäänsä nauttivansa teen makuvivahteista. Näissä verrattain isojen teetalojen tuotteissa on parasta pitäytyä maustepuolella.

Totesin siis, että olin tekemisissä aivan toisen teegenren kanssa, kuin mihin olin tottunut. Teestä ei kaivata lainkaan samoja ominaisuuksia silloin, kun vertaillaan, minkä alueen vihreää laatua ottaisin tai silloin kun etsitään mausteteen herkullisimpia sekoituksia. Eihän jälkimmäisessä tapauksessa pääosassa ole tee, vaan teehen liitetyt makuyhdistelmät. Ostamani pussikin sen jo kertoo: ”musta tee, vadelma, valkosuklaa, vanilja, ruusun terälehdet ja aromit”. Hengästyttävää, eikö! Mutta siis ”musta tee”, täts it. ”Aromit”? Ei lisättävää.

On terälehteä ja aromia.

On terälehteä ja aromia.

Miten tähän oli tultu?

Jokin aika sitten lähes yhdeksän kuukauden teeällötykseni näytti lopulta tulleen tiensä päähän. Kuten aiemmin todettua, aloittelin jostain syystä maustetuista pussiteelaaduista ja vähitellen aloin innostua jo irtoteestäkin, mielellään ainakin tummasta, jos ei sentään aina maustetusta. Niin siis hupenivat kaapistani tummat darjeelingit, chaiteet ja joku russian earl greykin, joka mahtoi olla vanhaa kuin mikä. Kun jotenkin siedettävät vaihtoehdot loppuivat, oli aika lähteä täydennysostoksille. Onneksi joulun aikaan oli melko helppoa taipua ostamaan jouluteetä ja talvimaustesekoituksia. Ne hujahtivat parissa viikossa ja sopivat maultaan kuivakakkujen ja suklaaherkkujen kanssa. Suorastaan ahmin teetä. Kun sitten kopsuttelin jouluteepussin pohjalta viimeisiä hitusia teekannuun, jouduin makustelemaan tilanteen kehittymistä. Vihreä tee ei maistuisi edelleenkään. Pystyin toki juomaan sitä, mutta pakosta, ilman entisajan nautiskelua.

Hyväksyin siis ainakin puolittain sen tosiasian, että tämän uuden elämäntilanteen kynnyksellä – kun olin jo ajautunut kompromisseihin muidenkin periaatteitteni osalta – ei maksaisi vaivaa taistella ylemmyydentunnosta teeosastollakaan. Suuntasin siis uudelleen teeostoksille, mielessäni uhkarohkea suunnitelma. Kävelisin pää pystyssä, vailla omatunnon häivää, noukkimaan hyllystä mukavimman kuuloiset mausteteet.

Niin, siis helpommin sanottu kuin tehty. Ostin muutamia tummia maustehirvityksiä ja pari paketillista pussiteetäkin. Vasta eräänkin pakkauksen juotuani huomasin, ettei siinä pussinlitukassa ollut teetä ollenkaan, pelkkä herbalia. Näin nolosti käy teeihmiselle, kun humpsahtaa oudolle maalle. Ihanien mausteiden sinfonia houkuttelee unohtamaan, että olisin tarvinnutkaan teetä tähän pohjalle.

Olikin pelkkää yrttihauduketta.

Olikin pelkkää yrttihauduketta.

Mutta olenhan kuulkaa nauttinut, kun olen holvaissut kuumaa vettä pussin päälle ja lillutellut sitä narun nokassa kupissani. Miten helppoa! Siinä sivussa olen kironnut liian maltillista mausteiden käyttöä. Kyllä mielestäni suklaatee saisi maistua ihan autenttisesti suklaalle. Jonkinlaisella riemunsekaisella uholla olen päättänyt ottaa tästä harharetkestäni kaiken irti. Teesnobi minussa on vaihtanut vapaalle ja ehkä puolisonikin (kahvi-ihminen) jonkin ajan kuluttua toipuu järkytyksestään.

Pussin lilluttelua.

Pussin lilluttelua.

Mainokset

Read Full Post »

Voi arvatkaa vaan! Kun kerran on päätynyt tumman teen lämpimään halaukseen, sieltä ei haluakaan pois. Ja mikäs kiire tässä on. Ulkona paukkuu pakkanen – se on tekosyistä parhain valmistaa uusi, hellivä kupillinen tummaa ja mausteista. Chai on salainen paheeni.

Terveisiä Australiasta.

Terveisiä Australiasta.

Voitin Sannas cup of tea -blogin ”arvonnasta” Raj’s majestetic chai masala -juomamaustetta: cassia-kanelia, neilikkaa, kardemummaa, muskottipähkinää, tähtianista, inkivääriä ja pippuria. Ohje on jännittävä: Sopivaan määrään maitoa tulisi lisätä mustaa teetä ja sokeria sekä lusikallinen chai-maustetta ja lämmittää sitten kiehuvaksi. Sen jälkeen juoman voi sihdata ja nauttia sellaisena.

Mausteet on jauhettu hienoksi hiekaksi.

Mausteet on jauhettu hienoksi hiekaksi.

No. Ei se ole kokki eikä mikään, jollei vähän ohjetta sovella. Kanssaeläjäni eivät ole tästä motostani aina samaa mieltä. Haudutan siis juoman vedessä, koska se on näppärämpää ja lisään vaahdotettua maitoa mauksi. Käytän pohjalla Darjeeling first flushia, joka ei ehkä tähän teehen ole omiaan melko vaalean luonteensa vuoksi, mutta saa muun tumman puutteessa kelvata. Ensin epäröin lisätä sokeria, mutta sitten päätän, että olen jo sooloillut tarpeeksi ja heitän joukkoon sokeripalan. Valmis juoma ei välttämättä sokeria olisi kaivannut, mutta menköön. Maharani Hillsin FTGFOP1 ei kenties ole riittävän jytäkkää kamppailemaan pippurin ja aniksen kanssa, mutta Intiassahan tässä seikkaillaan joka tapauksessa. Voiko se mennä pahasti pieleen? Kaiken soveltavan kulinaristiikan jälkeen totean, että edes minä en onnistu pilaamaan tätä makuvyöryä. Majesteetillista totta tosiaan. Analyysi kenties jää hieman ohueksi ja kiroan sitä sokeripalaa.

Otan uusiksi, nyt ohjeen mukaan, mutta ehkä kuitenkin ilman sokeria. Tuntuu omituiselta viskoa teelehtiä maidon sekaan. Makuun maito tuo kuitenkin lämpöä ja tasapainoa. Mausteet eivät potkaise liikaa ja vahva kanelinmaku maidossa saa muistelemaan joulupuuroa. Pippurin ja inkiväärin yhdistelmä jää kyllä toviksi kielen takaosaan kieriskelemään. Hienojakoinen jauhe sujahtaa sihdinkin läpi ja kupin pohjalle jää kanelinruskeaa hiekkaa. Vaikka juoman maku vie ajatukset hetkellisesti joulun aikaan, lopullinen päätepiste on kuitenkin kamelivaellus Persianlahtea pitkin Intiaan.

Chai masalaa puhtaasti maidolla.

Chai masalaa puhtaasti maidolla.

Niin on myös paikallisen puodin chai-luomuteessä, jota kävin hamstraamassa ennen muuttoani pohjolaan. Tässä teelehdet ovat valmiina, ne on vain maustettu kanelilla, inkiväärillä, neilikalla, pippurilla ja kardemummalla. Mausteluettelo on siis hieman lyhkäisempi, mutta tämä ei ole jauhetta, vaan ainekset ovat mukavasti erotettavissa.

Chai -teen mausteita voi tutkailla ja tuoksutella.

Chai -teen mausteita voi tutkailla ja tuoksutella.

Näillä chai-juomillani täällä herkuttelen, mutta iltaisin sentään valmistan rauhoittavaa jasmiiniteetä totutellen uuteen ympäristöön. Tämä ”uusi ympäristö” tarkoittaa sitä, että tee on vastedes tilattava netistä tai ostettava reissuillani etelään. Moni asia on taas muutoksessa, mutta tee on ja pysyy.

Read Full Post »

Sain joululahjaksi myös teetä. Siitä sitten lisää tuonnempana.

Joulun herkkuihin sopii mainiosti maustettu chai-tee, perheen kesken herkuteltiin tällä kertaa nepalilaisella Nepal Masala -chaiteellä. Chaihin tutustuminen sai yllättäen lisää syvyyttä, kun sain lahjaksi Chai latte -jauhetta, joka sekoitetaan kuumennettuun maitoon. Pieni ja tehokas vaahdotin tuli lahjan mukana.

Ärhäkkä laite.

Ärhäkkä laite.

Onneksi tätä riittää joksikin aikaa.

Onneksi tätä riittää joksikin aikaa.

Vispilän kanssa saa olla varovainen, jotta ei löydä itseään pyyhkimästä keittiön kaapistoja märällä rätillä.

Vispilän kanssa saa olla varovainen, jotta ei löydä itseään pyyhkimästä keittiön kaapistoja märällä rätillä.

Vaahdotan vielä maidon hieman turhan kovaksi.

Vaahdotan vielä maidon hieman turhan kovaksi.

Juomajauheet eivät rajoittuneet chaihin, vaan lisäksi eräästä lahjakääröstä paljastui ilmeisesti Turkista tuotua omenajuomajauhetta, jonka ohjeistuksessa juomaa kehoitetaan kokeilemaan sekä kylmänä että kuumana. Sekin maistuu aavistuksen mausteiselta ja tuo mieleen vaalean omenaglögin.

Onneksi en ymmärrä ainesosaluettelosta mitään - tässä on varmasti valtavat määrät sokeria.

Onneksi en ymmärrä ainesosaluettelosta mitään – tässä on varmasti valtavat määrät sokeria.

Kuvaankin löytyi sopivaa rekvisiittaa.

Kuvaankin löytyi sopivaa rekvisiittaa.

Valmis juoma on raikas ja mausteisen omenainen.

Valmis juoma on raikas ja mausteisen omenainen.

Teetä ja lämpimiä juomia on nyt kätevä valmistaa, kun isosta paketista sukelsi esiin vedenkeitin. Nyt loppui kattilan kanssa läträäminen! Tässä keittimessä lämpötilan voi asettaa valmiiksi, vaihtoedot ovat: 40, 70, 80, 90 ja 100 astetta. Tosin käyttö vaatii hieman opettelua. Digitaalinen lämpömittari nousee hieman jäljessä ja vedenkeittimen napsahdettua pois päältä 70 asteessa, lämpötila mittarissa kipuaa vielä kymmenisen astetta ylöspäin.

Vedenkeittimeni on ollut vasta muutaman päivän harjoittelukäytössä.

Vedenkeittimeni on ollut vasta muutaman päivän harjoittelukäytössä.

Olisi mukava kuulla muiden teeharrastelijoiden vedenkeitinsuosituksia. Omani lienee ilmeisen arvokas, mutta aika näyttää, miten se taipuu tarpeisiini.

Read Full Post »

Ennen kuin loppuu. Tee nimittäin.

Tyhjää täynnä.

Tyhjää täynnä.

Teekaappi ammottaa pian tyhjyyttään.

Mutta jäätee maistuu. Tässä pohjana chili-appelsiini -tee. En ole saanut juotua sitä teenä, joten ehkä se sopii jääteehen. Kokeillaan.

Paljon hedelmiä, hieman marjoja, mausteeksi sitruunamelissaa.

Paljon hedelmiä, hieman marjoja, mausteeksi sitruunamelissaa.

Read Full Post »

Yritän aktiivisesti palautua. Näinköhän se käy… Kun vain tästä väsymyksestä ei tulisi kroonista. Yritän nauttia syksystä, mutta unohdun aina sisälle. Luonnon tuntua saan edes pihlajahaudukkeesta. Sain tuttavaltani sitä pienen maistiaispussin mukaani. Juon harvoin muita kuumia haudukkeita paitsi teetä. Jokunen vuosi taaksepäin keräsin itse nokkosta ja kuivasin purkkiin. Lisäsin sitä matéen ja joihinkin vihreisiin teelaatuihin sekä pinaatti- tai riistaruokiin. Tämä pihlajakin on itse kuivatettua, eihän sitä silloin voi vastustaa.

Juoma on okranpunaista ja maistuvaa. Tuoksuu oikeastaan saunavihdalle. Makea, luonnonläheinen maku. Se tuntuu parantavalta, pala metsää kehossa. Kaupungissa asuessa unohtuu luonnon ja raikkaan ilman uudistava voima. Pitäisi lähteä tietoisesti sitä etsimään, hakea lenkkipolkuja, metsälänttejä ja veden liplatusta. Kuitenkin se on aina täällä tuntunut tekohengitykseltä. Mieli vetää sinne, missä luontoa on silmänkantamattomiin, mutta keho ei jaksa lähteä. Nyt vasta uupuneena ja pihlajanlehtiä hörppiessä muistan, että maisemista ja metsäntuoksusta saisin lisää voimaa. Miten minä olen unohtunut tänne kaupunkiin? Miten unohdan pitää itsestäni huolta?

Teen juonnille on etsittävä aikaa pakottamalla. Sekin tuntuu väärältä. Joskus on välttämätöntä pakottaa itsensä sellaisten asioiden äärelle, jotka tekevät hyvää. Muuten unohtuu tärkein, minä itse. Hajanaisena ja väsyneenä minusta ei ole hyötyä kenellekään. Pihlajajuoma muistuttaa minua siitä, ettei omia juuriaan saa unohtaa. Nyt on pysähdyttävä ja nähtävä olennainen. Taas kupillinen kuumaa saa minut oivaltamaan jotain tärkeää.

Read Full Post »