Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Historia’ Category

On mennyt viikko jos toinenkin tumman teen syleilyssä. Tämä on minulle jotain aivan uutta ja siksi kirjoittamisen arvoista. En osaa päättää, miten kutsuisin kokonaan hapetettua teetä. Länsimaalaisittain kutsumme sitä mustaksi, mutta esimerkiksi suuressa teemaassa Kiinassa mustaksi teeksi kutsutaan pueria. Meidän musta teemme on sikäläisittäin ”punaista teetä”, värin mukaan. Länsimaissa on ollut tapana haudutella tumma tee melko vahvaksi, ehkä ”musta” kuvaa sitä täällä sen vuoksi paremmin, ken tietää? Ehkä kutsun täysin hapetettua teetä tummaksi teeksi, tiedätte mitä sillä tarkoitan.

Tumma tee on kenties jäänyt vähemmälle huomiolle blogissanikin sen vuoksi, että se on kovin käsiteltyä, jolloin sen jalanjäljissä on hankalahkoa perehtyä teelehtien koko- , tuotanto- ja makueroihin. Totta kai myös tummassa teessä kasvuolosuhteiden ja käsittelytapojen erot maistuvat, mutta sen tasaisen pehmeähkössä makumaailmassa vivahteita ei ole helppo huomata. Minun kaltaiselleni aloittelijalle vihreä tee edustaa teetä alkuperäisimmässä muodossaan ja on siksi mielenkiintoista.

Tutkijavaihde siis päälle. En ole ikinä ottanut selvää näistä merkillisistä kirjaimista. Aamu-, päivä-, ja iltateenä on mennyt kuppi toisensa jälkeen tummaa Darjeeling-teetä, luomua, ensimmäisen ja toisen sadon sekoitusta.

Teen lehdissä näkyy useita sävyjä.

Teen lehdissä näkyy useita sävyjä.

Happy valley FTGFOP1. Nämä kirjainlyhenteet, joita joskus näkee tumman teen etiketeissä ovat pääasiassa länsimaisen teekaupittelun tapa luokitella myytävää teetä. Luokittelu perustuu periaatteessa teelehden kokoon, ulkonäköön eli käsittelyyn ja laatuun. Parasta paloitella tämä kirjainhirviö osiinsa.
Siinä se on:
F Finest
T Tippy
G Golden
F Flowery
O Orange
P Pekoe
1
­- Finest kertoo, että olemme hyvän laadun äärellä.
– Tippy tarkoittaa tietysti, että teessä on käytetty nuppulehtiä.
– Golden Flowerylla viitataan teehen, joka sisältää varhain keväällä poimittuja nuppusia, kuivattuina hieman kultaisen sävyisiä.
– Orange Pekoe on nimitys hienolle teelle, joka on tehty nuoresta ensimmäisen lehden ja nupun poiminnasta.

Jos teessäni olisi pelkästään merkintä FOP, tarkoittaisi se korketasoista teetä muutamien nuppujen kera. Kun eteen liitetään yksi määre lisää: GFOP, puhutaan jo runsaammasta määrästä nuppuja. TGFOP tarkoittaa jo sitten suurinta mahdollista nuppujen määrää. Numero 1 perässä alleviivaa teelehtien olevan laadultaan erinomaisia. Etumääre Finest kertoo luonnollisesti teen olevan hienointa TGFOP1 -teetä.

Lehtinuppuja korostetaan siis monin kerroin. Joten Finest Tippy Golden Flowery Orange Pekoe 1 on hienointa teetä, jossa on erityisen paljon korkealaatuisia teelehtiä: nuppuja ja lisäksi nuoria lehtiä – tyypillistä Darjeelingille.

Kauniit, syksyiset värit  hautumassa.

Kauniit, syksyiset värit hautumassa.

Käytetyt lehdet, kirjavasti rikottu. Vihreääkin joukossa.

Käytetyt lehdet, kirjavasti rikottu. Vihreääkin joukossa.

Teeni tulee Happy Valleyn teeviljelmältä, joka sijaitsee Intiassa juuri Darjeelingin kaupungin pohjoispuolella eteläisellä Himalajalla. Vuoristossa kasvanutta teetä siis jälleen, ei ihme, että onkin niin hyvää. Viljelmä on yksi korkeimmalla sijaitsevista koko maailmassa. Perinteitäkin riittää pitkälle, sillä Happy valley on vanhin teeviljelmä Darjeelingin alueella, vaikka luomuna teetä on alettu tuottaa siellä vuodesta 2007. Pikaisesti google mapsia vilkaisemalla selviää, että Darjeelingissa on teeviljelmiä vieri vieressä, joten ansaitulle statukselle välkähtää hieman kunnioitustakin. Intian Darjeeling tunnetaan tummasta teestä ja meillä länsimaissakin moni satunnaisesti teetä juova osaa yhdistää Darjeeling -nimen teehen.

Ensimmäinen haudutus on hieman okranpunainen.

Ensimmäinen haudutus on hieman okranpunainen.

Noin, nyt on pilkottu nimet osiin. Salapoliisina olo käy työstä, joten tällä kertaa taidan antaa teenautinnon olla vain sellaisenaan, pehmeänä ja lempeänä, kummemmin analysoimatta. Tänään tumma teeni on näin parhaimmillaan.

Joko arvaatte, mitä seuraavaksi…:

Pieniä paketteja.

Pieniä paketteja.

Mainokset

Read Full Post »

Oletteko joskus havainneet, että hienolaatuisin tee on usein maultaan erityisen herkkää? Jonkin aikaa olen jo ihmetellyt tätä havaintoani ja joutunut pehmittelemään perheeni pettymystä, kun hienosta kaupasta ostettu tee ei sitten maistunutkaan miltään.

Teen herkimpään ytimeen tehty matka on joskus erityisen vaikeaa siksi, että koko ajatus teen nauttimisesta on meille monille hyvin uusi. Olemme tottuneet voimakkaasti maustettuihin teesekoituksiin ja mitä mielikuvituksellisimpiin makuyhdistelmiin, jossa teen pölyä on mukana häviävä hippunen. Markettiteestä moni meistä teen suurkuluttajista on joskus aloittanut. Harva osaa ensimmäiseksi tilata 200 euron kilohinnalla taiwanilaista uuden sadon vihreää englanninkielisestä nettikaupasta.

Aiemmin huomasimme, että mustaa Tiikerin päiväunta tai vastaavia maustesekoituksia ei tarvinnut missään nimessä hauduttaa ohjeen mukaista teelusikallista kuppia kohden, ellei halunnut juoda öljyltä näyttävää myrkkyä. Hienompien oksidoimattomien teelaatujen kohdalla odottaa yllätys. Yhtäkkiä teetä täytyykin annostella paljon enemmän ja haudutusajat puolittuvat totutusta. Korkealaatuinen tee on myös arvokasta. Tuntuu tuhlaukselta lapioida teelehtiä kannuun kuin kahvia suodatinpussiin. Olen itse monesti sortunut siihen virheeseen, että haudutan maustamatonta vihreää tai valkoista liian pieniä määriä liian pitkän ajan – ja oppinut kantapään kautta. Turha nuukuus ja leppoisa hauduttelu ovat antaneet tulokseksi kai sen, mitä ansaitsinkin: ummehtunutta, kuivakan oloista litkua, joka on jollain tavalla väljähtäneen makuista, vaikka onkin ikävän kitkerää. Kaataessani kurkkuuni epäkiitollisena tätä kelvotonta moskaa, totean että niin vain tämäkin säästäväisyys kutistui hölmöläisten peitonjatkamiseksi.

Tänään maistelin Tian Mun Qing Ding:a. Sen tuoksu oli jotain hedelmien ja havujen väliltä ja maku hyvin mieto ja pehmeä. Olen tottunut lempeisiin kiinalaisiin vihreisiin, mutta tämä tuttavuus oli vieläkin hauraampi kuin monet muut. Yritin vielä uudelleen. Enemmän lehtiä, vähemmän haudutusta. Tulos oli sama. Olin hieman jopa turhautunut. Vaaleankeltainen juoma tuotti parhaimmillaan hyvin vienon ja kepeän pehmeän maun. Sen olemuksessa oli jotain äärimmäisen eteeristä. Halusin enemmän erilaisia ulottuvuuksia ja vahvaa luonnetta, mutta sain tyytyä hienostuneisiin vivahteisiin ja pitsiseen eleganssiin. Olin siten hiukkasen yllättynyt, että maku ja juoman heleä väri toivat mieleeni jotain mennyttä: höyheniä kieppumassa peilityynen lammen yllä, lumpeenkukkia ja ohutta silkkiä. Mielikuvat eivät kenties tulleet tyhjästä. Tee kertoi minulle tarinaa hyvin vaivihkaa ohjaillen.

Qing Ding on Zhejianin maakunnasta käsin poimittua vihreää teetä, joka kasvaa Tian Mun vuoren kyljessä itäisessä Kiinassa. Alue on tunnettu kauneudestaan ja puhtaasta ilmastaan. Ei tarvitse kuin guuglata kuvia vuoresta, niin tekee mieli varata matka mystiseen ympäristöön muunkin kuin teen vuoksi. Qing Ding:a juotiin jo Ming-dynastian aikaan, jolloin kulttuuri kukoisti Kiinassa. Kuinka sattuikaan, että hienostuneen posliinin voi maistaa kupillisesta teetä 2000-luvulla. Oikeastaan tutustuttuaan Qing Ding:n lähtökohtiin, huikeaan kauneuteen ja huolelliseen käsittelyyn, ei voi kuin arvostaa sen häilyvän kukkaista makua ja kauniin homogeenisia, neulasmaisia lehtiä. Minkä hienojen teelaatujen makuilottelussa menettää, sen saa kymmenkertaisena takaisin tajunnan lävitse virtaavana seesteisenä tuulahduksena.

Kevät, tulisitpa jo.

Read Full Post »