Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Eloonjäämistaistelu’

Tänään sovin tapaamisen Valkoisen Leijonan kanssa työhuoneeseeni. Olin hieman ikävystynyt ja toisaalta huolissani. Leijonasta ei ole kuulunut mitään moneen viikkoon. Kissaeläimet ovat sellaisia. Ne tulevat ja menevät miten niitä sattuu huvittamaan. Ajattelin, että tällä kertaa Valkoinen Leijona olisi kuitenkin kiinnostunut viime aikojen ajatuksista. Napsautin levyn päälle ja päätin valmistaa jotain tunteitani tasapainottavaa teetä. Valkoista tietysti: Pai Mu Tania. Perheeni seurassa olen tottunut juomaan sitä, vaikka pidänkin enemmän muista valkoisista teelaaduista. Pai Mu Tan sopii kuitenkin tilanteeseen silloin, kun virkistäytymisen sijaan haluan maadoittaa ajatuksiani (ja kun kaapissa ei ole muuta).

Valkoinen Leijona tuli paikalle hyvin haaleana. Se notkui ovella, katosi välillä ja palasi taas, epäröi tulla matolle makaamaan. Kutsuin sen uudestaan.

En ole tottunut olemaan villin luonnon kanssa kasvokkain. En tiedä juuri mitään viidakon laeista ja puistattaa kun ajattelenkin eloonjäämiskamppailua. Syö tai tule syödyksi. Joskus aiemmin sivusin viidakon lakeja blogissani, kun olin vasta tutustunut Isoon Valkoiseen. Silloin jo aavistelin, että Leijona näkee ne toisin kuin ihminen. Nyt jouduin pohtimaan tosissani. Miten sopeutuisin Villin rytmiin? Miten oppisin näkemään terävästi kuin kissaeläin saaliinsa, laskemaan nopeasti mielessäni kiihdytysnopeuden riittävyyden, oikean hyökkäyskulman ja saaliin äkilliset liikkeet? Kissa ei mieti, se ei käytä matemaattisia kaavoja kallistuskulmiinsa tai tee arviota tassujen pitävyydestä aamukosteudessa. Se toimii luonnostaan. Joskus se onnistuu, joskus ei. Siksi olin kiinnostunut siitä, mitä Valkoinen Leijona ajattelisi näistä ikiaikaisista viidakon laeista, joiden kanssa olin joutunut tahtomattani vastakkain.

Siinä se nyt makasi vaaleampana kuin koskaan ja aloitti verkalleen. Lopulta se käytti pitkän puheenvuoron. Siteeraan sen tähän niin hyvin kuin muistan:

”Katsotaanpas. (Haukotus.) Villin luonnon lait? Pohditpa merkillisiä. Leijonilla ei ole tapana pyöritellä asioita, me toimimme intuitiosta. Te suhtaudutte kummallisen tekopyhästi Villin Luonnon lakeihin. Sinä et halua olla osa sitä, koska pidät oman edun tavoittelua moraalittomana. Mutta kun kerran olet joutunut sen armoille, sinulla ei ole vaihtoehtoa, sinä alat luoda järjestelmää. Oman edun tavoitteleminen on eloonjäämisen elinehto. Mitä ette usein ymmärrä on se, että primitiivisen voimakkaalla tarpeella turvata oma elämä on oikeastaan paikkansa lauman säilymisessä. Oman eloonjäämisen kamppailussa koko lauma hyötyy. Se hyötyy vahvoista ja rohkeista yksilöistä, jotka näkevät luovasti ja tekevät viidakon laeista omat tulkintansa.

Sinun ei tarvitse olla raadonsyöjä. Valkoisena Leijonana olen täysin luopunut kaikesta epärehellisestä kamppailusta. Joku koettaa opettaa sinulle, että valehteleminen on sallittua, keinotteleminen on välttämätöntä ja harhaanjohtaminen on suotavaa. Missä on itsetuntosi? Joku huomaa ennen pitkää, jos tee onkin koivunlehteä. Minulle viidakon lait eivät ole moraalinen ongelma. Se on luonnon kiertokulkua, osa suurempaa tarinaa. Syön elääkseni. En tapa huvikseni. Ei ole silti väärin olla ystävällinen, rehellinen ja avoin. Olethan sinä nähnyt, että teeskentelijän tie on lyhyt. Kovaa työtä. Kovaa työtä se kerta kaikkiaan on. Nukut toinen silmä auki, yrität nähdä koko savannin ja joskus käärme sihahtaa jalkojesi alla. Viidakon lait ovat mahdollisuus, ei este.”

Tämän sanottuaan Iso Valkoinen muuttui läpinäkyvämmäksi, sulki silmänsä ja katosi. En vieläkään tiedä, mitä ajatella. Leijonalle kaikki on niin luontevaa. Minulle tämä uusi maailma näyttää hämärältä verkolta, jonne pääseminen on vaikeaa, ja joka tahmaa käteni, jos kosken siihen. En tiedä, haluanko nähdä kulisseihin.

Read Full Post »