Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘hapuilua’

Leijona on herännyt! Se on noussut takajaloilleen, piiskaa häntäänsä ja karjuu. Koko asunto tärisee. Sen harja on pörröllään, silmät leimuavat tulisina ja hampaat välkähtävät. Tunnen kuinka sen matala ääni jyrisee selkäni takana ja se hyppää kissaeläimen ketteryydellä aina tielleni vaikka koetan kääntyä pois. Se on raivoissaan ja se on iso.

Mitä oikein tapahtui? Tulin kotiin hermoja raastavan päivän jälkeen, hengitys hauraana, ajatukset epäilyjä täynnä, hartiat lysähtäneenä. Olin päivän päätyttyä lähestulkoon myöntämässä itselleni, että tätä pesää on mahdoton rakentaa. Minä en pysty siihen yksin. Käteni tuntuvat liian pieniltä, hakkuulapio luiskahtaa aina vain sormistani ja päätäni särkee pelkästä ajattelusta. Ajatukseni vilisevät vaatimuksista, numeroista ja tekemättömistä selvityksistä ja tahtoni on vain lepattava liekki.

Kotona lysähdin pöydän ääreen. Yhtäkkiä tunsin rinnassani sen voimistuvan kuminan. Leijona kasvoi takanani, suuremmaksi kuin koskaan, vihaisemmaksi kuin koskaan ja murisi niin, että luulin melkein suihkukoneen lentävän ikkunani takaa. Se ei ollut pettynyt. Ei, vaikka ensin luulin. Se ei ollut turhautunut, se ei ollut edes peloissaan siitä, että hylkäisin sen. Se oli vain hirvittävän vihainen. ”Miten sinä kehtaat!”, se ärjäisi.

Huomasin, ettei se edes yrittänyt kannustaa, syyllistää tai vedota tunteisiini. Tässä oli takana jotain muuta. Se sihisi minulle siitä, etten luottanut sen viehätysvoimaan, etten taistellut tarpeeksi ja etten nähnyt leijonanluonnettani riittävän kirkkaana. Se askelsi minua ympäri luetellen kaikki ne asiat, joita en ollut edes yrittänyt ennen kuin harkitsin luovuttamista. Se Saarnasi. Leppoisa Leijonani, joka vielä aamulla lähtiessäni oli työntänyt kylmää kuonoansa entistä syvemmälle karvaisen hännäntupsunsa alle.

Mikä opetus! Kerta kaikkiaan.

Tänään minun ei lainkaan pitänyt kirjoittaa Valkoisesta Leijonasta, halusin keskittyä teehen. Mutta kuten olen todennut, Leijona vaatii tilansa, ilmaisun kahdessa merkityksessään. Minkäs teet! Pian saan teekaapin täytettä postissa. Viime päivinä olen vain katsellut surullisena tyhjentyvää teehyllyäni ja puhki kulunutta rautapannuani, josta irtoaa jo pieniä mustia hiutaleita. Uusien maistelukokemusten jälkeen on varmasti myös uusia ajatuksia. Sitä odotellessa aika kuluu jatkuvassa pienessä käsikähmässä Leijonan kanssa. Nyt se tuuppii minua jo määrätietoisesti kuonollaan.

Mainokset

Read Full Post »