Posted in Haudukkeet, Kokeilut, kuvat, tagged jäätee on 4.8.2013| Leave a Comment »
Ennen kuin loppuu. Tee nimittäin.
Tyhjää täynnä.
Teekaappi ammottaa pian tyhjyyttään.
Mutta jäätee maistuu. Tässä pohjana chili-appelsiini -tee. En ole saanut juotua sitä teenä, joten ehkä se sopii jääteehen. Kokeillaan.
Paljon hedelmiä, hieman marjoja, mausteeksi sitruunamelissaa.
Posted in Kokemukset, Maistelu, Teelaadut, tagged formosa, jäätee, jin xuan oolong, milk oolong, russian earl grey on 6.7.2011| 6 Comments »
Olen uudessa asunnossa. Täällä on tumma lattia, ovien päällä ikkunat ja ulkona jököttävät vakaat männyt suorina kuin sotilaat. Tämä on uusi koti. Teekaappi on isompi ja kannuja olen saanut paljon enemmän esille. Oikeastaan vain yhdellä niistä on nimi: Possu. Ei liene tarpeen kuvailla sitä enempää. Olin heittää sen muutossa pois, sillä se on äärimmäisen ruma, kunnes tajusin, että se on ainut kannuni, jonka olen nimennyt. Possu sai jäädä.
Tee ei maistu täällä erilaiselle, mutta nautinto on parempi. Maisema on rauhallisempi, pikkulinnut hypähtelevät korkeissa puissa olohuoneen ikkunan takana. Parvekkeella on mukava juoda kuumana päivänä jääteetä. Tein eilisiltana tämän päivän jääteen tulemaan. Ostin jokunen aika sitten Russian Earl Greyta itse asiassa aivan muuhun tarkoitukseen kuin sen juomiseen. Olen aikoinani pitänyt siitä paljonkin ja se on niitä harvoja maustettuja tummia teelaatuja, joita silloin tällöin juon. Ajattelin, että sen bergamotin ja sitruksen maku sopisi kylmään teejuomaan. Teelehdet kelluivat yön ajan kylmässä vedessä jääkaapissa. Valmis juoma ei oikeastaan tarvinnut enää makeutusta. Loraus hedelmämehua varmaankin sopisi hyvin joukkoon. Tällainen kotitekoinen raaka ja makeuttamaton jäätee tuskin sykähdyttää kaupan valmisteisiin tottunutta. Toisaalta, itse tehtynä teensä voi maustaa miten lystää: mehuilla, hedelmänpalasilla, sokerilla tai mintulla.
Perinteisemmän teemaistelun puolella tutkimukseni alla on uusi haastava tuttavuus, jonka kanssa olen ärtynyt, hämmästellyt ja virittäytynyt aina uudelleen kokeilemaan. Käsissäni on Formosa Jing Xuan (jin xuan), taiwanilainen miedosti hapetettu oolong, joka ei jostain syystä millään taivu yhteistyöhön kanssani. Tätä teetä kutsutaan myös nimellä ”milk oolong” sen poikkeuksellisen, kermaisen luonteen vuoksi. Olen kohta tuhlannut koko pussillisen yrittäen saada makuun ja tuoksuun jotain muutakin kuin maitomaisuutta, mutta ohuin tuloksin. Teen voimainen tuoksu oli hyvin hätkähdyttävä, kun ensimmäisen kerran sitä maistoin, tietämättä ansaitusta lisänimestä.
Jo lämmitetyssä kannussa syvänvihreiden, rullattujen teelehtien tuoksu tuo mieleen naapurin heinäladon, jossa lapsena hypittiin ja yhtäkkiä tuoksuun sukeltaa vahva kerman tulvahdus. Juomasta tulee heleän vaaleanvihreää, mutta väri syvenee kohti keltaista, kun haudutus etenee. Tuntuu jotenkin hupaisalta, kun juoman tuoksusta mieleeni tulee ensimmäisenä mikrossa poksuvat voipopcornit ja elokuvaillat. Haudutuksen edetessä tuoksu vain voimistuu, se ei ole oikein puhdasta maitoa, eikä puhdasta voita, vaan jotain siltä väliltä. Ehkä englantilaista ”clotted cream”:a, jota laitetaan hillon kanssa skonssien väliin.
Maku onkin hyvin hento, en millään löydä siitä maitoa kummempaa. Pussin kyljessä sanotaan teen kestävän neljäkin haudutusta, mutta mitä enemmän haudutan, sen selkeämmin myös ominainen maidon maku katoaa. Suuhun silti jää kermainen pinta. Lehdet on rullattu todella tiukkaan ja avautuessaan ne paljastuvat valtaviksi, paksuiksi kolmen lehden nipuiksi. Vahvat lehdet ovat seurausta sumuisesta kasvuympäristöstä, jossa auringonvalon vähyyden vuoksi lehdet kasvavat hitaammin ja voimakkaammiksi. Perinteisen oolongin ystäville (kuten vanhemmilleni, jotka saivat maistella tätä teetä pienimuotoisessa teatastingissa) tämä oolong lienee pieni pettymys. Lukijoilleni esitän pahoitteluni, kun surkeat makunystyräni eivät löydä tästä persikkaa sen kummemmin kuin pähkinääkään.
Teepussini ei kerro, mistä päin Taiwania jing xuan -oolongini tulee. Jing-xuan pensas on kuitenkin erityinen, moderni camellia sinensiksen variaatio, joka on tunnettu juuri sen tuottamasta kermaiselle vivahtavasta teestä. Ylipäänsä Formosa on kuuluisa oolongeistaan ja vuoristoinen maasto tarjoaa hyvät lähtökohdat teen kasvattamiseen. Vaikka teelaatu on verrattain uusi, 1980-luvulla keksitty, tee assosioituu minulle heti muistojen teeksi. Sen tuoksu tuo mieleen tunnelmia ja hetkiä lapsuudesta. Siksi ja myöskin teen poikkeukselliseen kermaisuuteen ihastuen lupaan yrittää antaa sille vielä mahdollisuuden. Vaihdan haudutuskannua, vaihdan lämpötilaa ja teelehtien määrää – heti huomenna.
Valkoinen Leijona 