Kuuntelen Sibeliuksen viulukonserttoa, jos sen avulla saisin päätäni järjestykseen. Se on tuttu ja tunnen, miten melodia jatkuu. Musiikin avulla on helppo jäsentää omia tunteita ja tuntea niitä tunnelmia, joista ei muutoin olisi saanut kiinni. Viimeiset viikot ovat olleet yhtä mylläkkää ja mietin, mihin hengähdyshetket ovat kadonneet. Nyt on vihdoinkin päivä aikaa ja voin keskittyä kirjoittamiseenkin. On upeaa katsoa, kuinka korkeat männyt ikkunani takana kumartavat myrskytuulen voimasta. Jos hetkeksi unohtaisin raskaat ajatukset ja keskittyisin elämän pieniin yksityiskohtiin, mitättömiin, mutta mielenkiintoisiin yhtä kaikki. Jos maistelisin teetä.
Minulla on kahta yunnanilaista vihreää teetä, kaimoja melkeinpä: Jade spiral ja Jade rings. Ensimmäiseksi selviää, että teepussin kyljessä lukeva Jade spiral on harhaanjohtava ja vie minut väärille jäljille. Jade spiralia kutsutaan myös nimellä Pi luo chun, tiedän että tämä ei ole sitä. Ulkonäkö on aivan toinen. Tässä kuva:
Jade pillar
Selviää ettei teeni ei olekaan Jade spiralia vaan kuvaus sopii paremmin Jade pillar:in. Teetuoksufriikki kun olen, pitää teelehtiä taas tuoksutella esilämmitetyssä lasipannussa. Ihana tuoksu, voisipa sitä vetää keuhoista varpaisiin saakka. Jade pillar luokitellaan joskus valkoiseksi teeksi, vaikka oikeastaan se on vihreää. Teelehdet ovat kuitenkin niitä vaaleita, keväällä poimittuja, nuoria lehtiä, kuten Jade ring -laadunkin. Kookkaita ne silti ovat molemmissa laaduissa, sillä Jade ring ja Jade pillar tuotetaan isolehtisestä teepensaan variaatiosta, uskoakseni Simaon kunnasta. Kuvastakin näkee, että pillarin lehdet on käsin rullattu pilarin muotoon. Sitten ne kuivataan pannulla.
Tee on hyvin hennon keltaista ja maku jotenkin lasimainen ja särkyvä. Siinä on pistävä ylävire, mutta ei samoin kuin vaikka senchoissa. Tutulla jademaisella tavalla pillarissa on varovainen, hiipivän kukkainen luonne, joka vasta hörppäyksen jälkeen vahvistuu lämmittämään koko ylävartaloa. Ehkäpä siksi, että tänään juuri toivoin sitä ja siihen olivat aistit herkistyneet. Että Veisipä tee nyt mennessään, en halua ajatella muuta. On varmaankin hyvin epäkorrektia verrata tätä teetä viskiin, mutta samanlaisen tunteen se jättää kumahtelemaan rintakehään. Puhuvat Qi:stä. Tämä rauhoittaa ja tuuli humisee puissa. En haluaisi olla missään muualla. Nautin teestäni yksin.
Jade pillar, auenneet pilarit
Jade ring on myös hento ja häilyvä. Molemmissa teelehdissä on tämä herkullinen, makea tuoksu, joka aina tuo minulle mieleen äidin valmistamassa marjamehua. Mehustuksen tuoksu levisi ympäri taloa. Ringsin maku on vielä haaveilevampi ja miedompi kuin pillarin. Kun ottaa teetä suuhun oikein ison hörppäyksen ja nielaisee nopeasti, mausta saa kiinni. Jälkimaussa on jotain yrttistä, vaikka persiljaa! Nämä jade-teet ovat lopultakin hyvin samankaltaisia, hyvin mietoja ja kristallisia, toinen ehkä hieman kukkaisempi, toinen yrttisempi. Vai kuvittelenko vain? Näiden kiinalasten hinostuneen hentojen teelaatujen kanssa saa olla tarkkana, oma mielentila ja tunnelmat vaikuttavat siihen, millaisia makuja niistä löydän.
Jade ring
Jade ring, auenneet lehdet
Huomaan, että tästä Valkoinen Leijona pitää, teen maistelusta, hetken pyhittämisestä teelle. Se kurahtelee tyytyväisenä, kun vain tutkin teetä, yritän päästä selville sen luonteesta ja unohdan kaiken muun. Silloin Iso Valkoinen venyttelee ulos nurkastaan, tassuttelee olkani taakse ja pälyilee tietokoneen ruutua. Sinä pidät tästä, tiedän, mutta entä kysymys, jonka aioin esittää kun heräät. Onko se meidän juttumme: tee tekosyynä, tilan luojana, avaamassa mahdollisuuksia toisenlaiseen vuorovaikutukseen, joka ei ollenkaan ole vielä sukeltanut teehen? Märät männynoksat tuijottavat sisälle ja odottavat. Leijona ei puhu.
Valkoinen Leijona 