Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘jasmintee’

En pidä itseäni teehifistelijänä. Teehifistelijä tai teesnobi on teeharrastajien luoma käsite teeharrastajasta, joka ottaa harrastuksensa vakavasti ja perehtyy mielellään teenautinnon erilaisiin nyansseihin ja valmistuksen parametreihin. (Vapaasti suomennettuna.)

No. Vapaapäiväni paahtavassa auringonpaisteessa päätän viettää siestaa sisätiloissa ja auringonpistoksen jälkeisessä mielenhoureessa totean, että kuuma juoma on mitä parhain lääke orastavaan tylsyyteen. Teen testin herätelläkseni itsessäni uinuvaa teesnobia. Laiskuuttani en ole viitsinyt kaivaa sitä esiin, mutta Valkoisen Leijonan karjunnan lähetessä päivä päivältä totean, että on hyvä hetki aloittaa.

Olen aloittelija, joten ne itsestään selvät virheet, jotka tietämättäni teen – antakaa ne anteeksi. Usein mietin, kuinka paljon todellisuus vastaa käsityksiämme teen hartaan valmistuksen perussäännöissä. Kuinka paljon haudutustapa yleensä vaikuttaa teen makuun? Onko minkäänlaista perustelua sille, että me teeharrastelijat pidämme niin paljon parempana loose leaf –haudutusta verrattuna esimerkiksi haudutuspalloon tai pussiteehen? Ehkä havaintojani ohjaavat ennakkokäsitykseni ja tiedostamaton arvomaailmani, mutta päätän silti toteuttaa empiirisen tutkimuksen. Sitä paitsi, tutkijan on hyvä tuoda esiin henkilökohtaiset seikat, jotka voivat vaikuttaa tutkimustulosten tulkintaan, jotta lukija voi arvioida tutkimuksen luotettavuutta.

Testiin valmistautuminen alkaa. Esilämmitän kolme haudutusastiaa ja kolme samanlaista maistelukuppia. Testin luotettavuutta heikentää se, että haudutusastiat ovat keskenään erilaiset. Ensimmäisessä haudutusastiassa annan teelehtien vapaasti leijua vedessä, toinen astia on teemuki, jossa haudutan teen haudutuspallon sisällä, kolmas haudutus tapahtuu haudutuspussissa teekannussa. Mittaan haudutettavan teen määrän samaksi jokaiseen haudutustapaan. Päätän käyttää gyokuroa sen vuoksi, että siinä haudutus on nopea ja toivon, etteivät haudutusastioiden ominaisuudet ehdi vaikuttaa teen makuun vielä kovin merkittävästi. Lisäksi gyokuron maku on hyvin herkkä, joten oletan, että makuerot tulevat esiin selkeämmin.

Ehkä kuvittelen erot, mutta haudutuksen jälkeen kupillisia tarkastellessani huomaan, että tee on erilaista haudutustavasta riippuen. Irtohaudutuksen tuoksu on hento ja raikas, haudutuspallossa tuoksu on ehkä makein, kun haudutuspussitee vapauttaa kaikkein laimeimman tuoksun. Värissä en huomaa eroa ennen toista haudutusta. Silloin irtohaudutuksesta paljastuu voimakkain väri ja pussihaudutuksesta kaikkein vaalein.

Irtohaudutuksen maku on gyokuromaisella tavalla kaikkein terävin ja kukkainen, toinen haudutus kirkastaa makua entisestään. Haudutuspallossa tulee paksu ja pehmeä maku, ei missään nimessä huono, vaan herkullinen, mutta ei kaikkein luonteenomaisin gyokuroa ajatellen. Toisen haudutuksen maku on metallimainen. En tiedä, johtuisiko se metallisesta haudutuspallosta. Haudutuspussi on selvästi iso pettymys. Ensimmäisen haudutuksen maku on jo vesimäinen, toisessa haudutuksessa makua ei enää juurikaan ole. Olen hieman yllättynyt. Kuvittelin, että haudutuspussi olisi kirinyt haudutuspallon ohi, mutta vaikuttaa siltä, että pussi syö kaiken herkän maun gyokurosta.

Uusin saman testin vielä jasminteellä. Ajattelen ensimmäisen yrityksen epäonnistuneen, sillä jasmintee maistuu todella pahalta irtohaudutuksena. Eihän niin voi olla. Otan uudelleen. (Tämä hifistely on yllättävän rankkaa.) Huomaan, että toisenkin yrityksen tulokset ovat samankaltaisia. Se panee ajattelemaan. Jotain menee pieleen. Maailmankuva horjuu.

Jasminteen haudutustapakokeilussa huomaan värissä eroja ihan toisin kuin gyokuron kanssa. Irtohaudutuksen väri on jotenkin ruskehtavan punainen (jasminteeni on hapetettua), pallohaudutuksessa oranssimpi ja pussihaudutuksessa kellertävämpi, siis vaalein. Kahden haudutuskokeilun jälkeen yhteenveto on seuraavanlainen: Irtohaudutuksessa maku on pinnallinen, jasmiinin makua saa etsiä oikein työtä tehden makustelemalla. Maussa tuntuu eniten teelehtien hapettuneisuus, kuin joisin perinteistä oolongia. Pallohaudutus antaa molemmilla kerroilla saman tuloksen. Maku on kitkerä ja jasmiinin terävyys on suorastaan päällekäyvää. Aivoissa synapsit sylttäävät, kun mieleeni tulee sana ”korkealentoinen”. Ei se oikein sovi tähän.

Haudutuspussiviritelmä on kaikkein hätkähdyttävin. Ensimmäisellä kerralla en tahdo uskoa makuaistiani, mutta saman toistuessa en voi kuin alistua. Teen maku on pehmeä ja syvä, olo rauhoittuu. Jasmiini maistuu enemmän kuin irtohaudutuksessa, mutta tasapainoisemmin kuin pallossa.

Gyokurossa pussihaudutus oli katastrofi, jasminteessä se antaa parhaan tuloksen. Pussin täytyy jotenkin tasapainottaa jasmiinin hyökkäävyyttä. Mutta miksi irtohaudutus ei jasminteessä onnistu? Päädyn teenystävän johtopäätökseen: haudutusastia on mitä todennäköisimmin ihan vääränlainen jasmiinille. Pieni posliinikannu syö kaiken maun. Lasikannussa jasmintee maistuu ihan toisenlaiselle. En tiedä, mitä teehifistelijä tästä sanoisi. Aloittelijan pohdintaosiossa totean, että haudutustapa selvästi vaikuttaa teen makuun, mutta yksiselitteistä vastausta jonkun haudutustavan paremmuudesta suhteessa toiseen on vaikea antaa. Makuun vaikuttaa niin moni muukin seikka, tässä kokeessa haudutusastioiden erot pääsivät sotkemaan kuviota, mutta onhan niinkin, että yksittäiset teelaadut vaativat keskenään hyvin erilaisia menetelmiä ja astioita päästäkseen täyteen oikeuteensa. Niin hienosyinen on teen maailma.

Aloitteleva teehifistelijä antautuu hetkeksi. Niin paljon opittavaa ja vain yksi ihmiselämä aikaa.

Mainokset

Read Full Post »

Olen vaihtanut taas puolta. Se on vienyt paljon energiaa ja ajatustyötä. Tee ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Silti olen tasaiseen tahtiin juonut hupenevasta kaapistani pussin tyhjäksi yksi toisensa jälkeen. Tyhjyyteen havahduttuani päädyin ostamaan Stockmannin reissullani Fortnum & Masonin vihreää jasminteetä. Hopeanvihreän peltipurkin ostaessani tunsin jonkinlaista etuoikeutettua ylpeyttä siitä, että Minä olen ollut tuolla Piccadillyn tavaratalossa. Ha! Kunnes tajusin hävetä selvästi tekoelitististä ajatustani, sillä se juuri osoitti, etten ole kummempi kuin toinenkaan turisti.

Jasmintee sen sijaan on oikein kelvollista. Juuri sellaista kuin haluan sen olevan: pikkuisen terävää hajuvesimäisellä tavalla. Kuitenkin maku on leveä ja täyteläinen. Olen valmistanut sitä usein töistä palattuani, korvat soiden ja (ainakin on tuntunut siltä) tupruten savua. Nähkääs, on inspiroivaa, mutta hyvin kuluttava hypätä taas sille puolelle joenreunaa, missä numerot ovat vihollinen. Olin juuri alkanut tulla tutuksi sen kanssa, ettei minun tarvitse olla vihainen laskelmille, numeroille ja tuloksille. Nyt minä taas kiukustun kaikenlaiselle kylmälle tuloksellisuudelle, tekisi oikein mieli heittäytyä kuralätäkköön ja huutaa: Minä En tahdo!

Nämä ympyrät elämässäni näyttävät sulkeutuvan ja avautuvan limittäin. Jotakuinkin vuosi sitten päätin palata perusasioihin ja aloin nähdä Valkoisen vilahtelevan varjoissa. Kuinka erikoista, että jälleen on tapahtunut ”back to basics”, vaikka menen täsmälleen eri suuntaan kuin viime keväänä. Olen tekemisissä elämän peruslähtökohtien kanssa. Eritavalla, syvällisemmin. Tähän ei tee pystykään. Olen siinä, missä rakentuu ihminen, persoona, sosiaalinen ihmisyys. Tässä rakennetaan kotipesää aivan muusta kuin teelehdistä. Sitä ei tehdä mitenkään puolihuolimattomasti vaan täydellisesti uppoutuen, vaikka ei ihan niin haluaisikaan. Tässä tosielämän puutarhanhoidossa on hyväksyttävä se, että teellä on vain lohdukearvo, rentoutumisarvo ja ajatuksensiirtoarvo. Maku, tuoksu ja valmistamisen hienosyiset ongelmat ovat vaatimattomassa sivuosassa. Näin se menee.

Koska tämä on teeblogi, ajatuksia teen ympäriltä on luvassa myös tuonnempana. Suokaa silti anteeksi, jos näkökulma hetkeksi luiskahtaa hyppysistä. Se ei ole tahallista, joten se on sitäkin kiinnostavampaa.

Read Full Post »