Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kiinalainen oolong’

Sisälläkin syksyn loistoa.

Sisälläkin syksyn loistoa.

Syksyn värit ulkona hehkuvat ylpeimmillään. Tänä vuonna minulla on ollut aikaa seurata luonnon kypsymistä ja värien kehittymistä toisin kuin ennen. Olen yrittänyt ahkerasti kuvata verkkokalvolleni niitä harvoja ruskan vilauksia, joista kaupungissa voi nauttia. Gaiwanissani on Guanyin Kingiä. Olen juonut viime viikkoina hyvää teetä ehkä enemmän kuin koskaan. Pannussani on hautunut guanyinin lisäksi Milky Oolong, Kukicha ja Valkoinen Jasmiinitee, aamusta iltaan. Jokainen niistä omalla hetkellään täyttävät kunkin tarpeen niin kuin tee vain voi.

Guanyin King (tai kiinalaisittain Guan Yin Wang) on nimensä mukainen kuninkaallinen. Se hyväksyy lyhyet haudutukset ja jo ensimmäisestä muutaman sekunnin haudutuksesta irtoaa makea, hieno maku. Haudutus haudutukselta aukeavat valtavat, rullatut lehdet, asteittain kuin herkullinen salaisuus. Maku syvenee, hieman muuttuu, mutta ei menetä toffeemaista kauneuttaan. Aromit kestävät kuin hetki ikuisuutta ja jäävät muistoksi kielelle ja rintaan lämmittämään.

Herkkä ja eloisa Guanyin King.

Herkkä ja eloisa Guanyin King.

Guanyin King ottaa yleisönsä itsevarmasti, mutta pöyhkeilemättä. Ei tarvitse kailottaa kun tietää olevansa ainutlaatuinen. Sen väri on kuin omenamehu ja tuoksussa koko kukkakedon vivahteet. Guanyin King on todellinen jalokivi teen maailmassa. Se on osa kiinalaista guanyinin (tie kuan yin) perinnettä, mutta King -liite viittaa sen olevan parhainta laatua. Guanyinini on jopa pakattu arvokkaasti, annosmaisiin kultakääreisiin, joihin on painettu merkintä AAA – korkein laatuluokitus. Täydellistä gurmeeta, rajoitettu saatavuus, huippulaatua. Joku sanoisi: paras parhaista. Tiedättekö, sen kyllä maistaa.

Melkein liian arvokasta juotavaksi.

Melkein liian arvokasta juotavaksi.

...mutta liian herkullista kaapissa säilytettäväksi.

…mutta liian herkullista kaapissa säilytettäväksi.

Huomaan, että usein arvostamiini teelaatuihin liittyy tietty samankaltaisuus kasvuolosuhteissa. Niin Guanyinissanikin: sumun kietomat vuoret, auringon ja kosteuden sopiva yhteistyö ja rikas kasvualusta. Kiinassa tunnetaan hyvän tee resepti.

Kirjoitin tieguanyinistä jo täällä. Taisin menettää sydämeni sille heti ensikohtaamisessa. Teen lisää haudutuksia, uudelleen ja uudelleen, kymmenen sekuntia tai vähemmän kamjovessani. Mausta häipyy vähitellen heleä karkkimaisuus ja syvän kukkaiset juonteet ottavat valtaa. Maku pyöristyy, menee syvemmälle ytimiin ja puhuttelee teenjuojaa. Minä olen tässä, muu on turhaa. Kun kukkaisuus hälvenee, tulee tilalle kevyesti paahteinen kerma. Guanyin onkin hapetukseltaan oolongien vihreämmässä päässä, mutta kuten aiemmin kerroin, silti monimutkainen tuottaa.

Tämän teen hauduttaminen on niinikään hienosyistä hommaa. Täytyy muistaa uskoa, että lyhyt haudutus riittää, kunhan teelehtien määrä on runsas. Kokeilemalla huomaa, että rullatut helmimäiset lehdet aukeavat valtaviksi, kun ollaan jossain neljännen haudutuksen tienoilla. Useissa ohjeissa kehoitetaan käyttämään lähes kiehumispisteessä olevaa vettä, mutta oma tuntumani on, että jo kevyesti höyryävälläkin vedellä saa maun monimutkaisuudesta otteen.

King hautuu.

King hautuu.

Niin. Sitten vain nautitaan. Miksi turhaan analysoisin? Kyllä tästä tuntuman saa, mutta mitkään kuvaukset eivät tunnu tekevät oikeutusta tälle hienolle teelle. Joskus käy niin. Voi kenties antaa luvan pysähtyä kokemukseen, vaikka se ei paljasta kaikkia salaisuuksiaan. Vielä. Teestäkin voi kai humaltua tai tulla autuaaksi. Yhtäkkiä ehkä tiedät, mihin kääntyä, ehkä maisema näyttää syvemmältä, ehkä gaiwanin lasi oli kirkkaampi kuin muistit.

Kauniisti säilynyt lehti haudutuksen jäljiltä.

Kauniisti säilynyt lehti haudutuksen jäljiltä.

Mainokset

Read Full Post »

Jokin aika sitten kirjoitin Tieguanyinista. Herkullisesta teestä oli pakko saada myös valokuvia näytille.

Tämä pussi on yksityishenkilön Kiinasta ostama ja sen pohjat päätyivät muutaman välikäden kautta minulle. Minulle on kerrottu sen sisältävän Tieguanyinia, mutta pussin kaunis teksti ei minulle avaudu.

Lehdet ovat tasalaatuisia ja huolellisesti muotoonsa rullattuja.

Kannussa lehdet avautuvat valtaviksi.

Valmis juoma on heleän kellanvihreää.

Read Full Post »

Olen vältellyt tähän rautaiseen jättiläiseen tarttumista jo liian kauan. Tarpeettoman harvoin suomme itsellemme ansaittua myötätuntoa, mutta tänään minä sen teen. Tieguanyin. Yksi suurimmista.

Ihmisenä olemisessa raskainta on joskus kaiken kehollisuus, se armoton tapa, jolla elimistömme reagoi kaikkeen kailottamalla olemassaolostaan. Sairastumme, väsymme ja kipuilemme, tunnemme ja näemme elämän jäljet kehossamme. Törmäilemme oviin, pakkanen polttaa kätemme, liikkuessa rusahtaa nivel. Hengitys on joskus täyttä työtä. Krooninen kipu, huono tyyny nukkuessa, nälkä. Takku liian keltaisissa hiuksissa. Hassut, ilkeät tuntemukset siellä täällä, tunnoton jalka, sähköttävä pistely.

Kipu on otettava vastaan ja sille on nöyrryttävä: siinä se nyt on. Ja kuitenkin kaikki on ohi hetkessä, jos niin päätetään. Siksi hetket ovat niin tärkeitä. Osaisinpa vain elää, kuten kirjoitan. Ihminen on hidas eläin oppimaan. Siksi vanhat varjot häilyvät seinillä ja tajunnassa kumahtaa väsähtänyt käsky. Olisipa elämäni teekupissa. Life in a tea cup. Kuivat, rullatut lehdet tuoksuvat raikkaalta ruoholta.

Tämä tee täyttää odotukset koko olotilaan tulvahtavalla kokemuksella. Mitä tässä on? En oikein saa määriteltyä sitä. Hyvin pehmeä, valtoimenaan tulviva pähkinävoin tuoksu ja maku, mutta jotain muutakin siellä taustalla vaanimassa. Orkideaa, sanottiin. En ole maistanut, mutta miksi ei… Huoneenlämmössä viilentynyt juoma maistuu terävästi kukkaiselta. Hämmästyttävää kuinka tee muuttaa luonnettaan kylmänä!

Ehkä blogin lukijat ovat jo rivien välistä oppineet, nämä miedosti hapetetut oolongit ovat usein kermaisia. Tummat oolongit haastavat teennauttijaa maantuoksuisella paahteellaan. Tieguanyinini on kevyesti hapetettua, rullattua, suurilehtistä oolongia, joka on hieman modernimman perinteen mukaan kirkasta ja aromaattista maultaan. Tätä kuuluisaa kiinalaista rautarouvaa jäljitellään myös muissa maissa ja muilla teetuottaja-alueilla. Näin tahtoo käydä tunnetuille, pidetyille teelaaduille. Aitoutta on vaikea jäljittää, ellei myyjä tiedä teen tulevan eteläisestä Fujianista. Sitä paitsi, usein mietin, onko aitous käsitteenä ylipäänsä tarpeellinen. Kyllä hyvän tuotteen tunnistaa.

Tieguanyinin tuotantoprosessi pitää sisällään muista oolongeista hieman poikkeavan kaavan, josta se saa tunnistettavan leimansa. Teelehdet käyvät läpi jopa 18 eri tuotantovaihetta matkallaan suosituksi Tieguanyiniksi. Lehtiä nuudutetaan, rullaillaan, ravistellaan, pyöritellään ja kuivatetaan moneen otteeseen. Käytetyt teelehdet avautuvat suuriksi ja syvän vihreiksi. Niistä näkee, että niiden rakenne on huolellisesti rikottu. Lehtisolujen rikkoutuessa solukon sisältämän entsyymit ja solunesteet vapautuvat, jolloin teen luonteikas maku kehittyy.

Tee saa nimensä kiinalaisen myötätunnon jumalattaren Guan Yinin mukaan. Usein tunnettujen, klassisien teelaatujen taustalta löytyy legenda tai useampikin. Tieguanyinin nimi pohjautuu tarinaan teelaadun synnystä, jossa jumalattarella on oma roolinsa. Tieguanyinin tai Ti Kuan Yinin ensimmäinen tavu viittaa rautaisiin tynnyreihin, jossa teetä aikoinaan säilytettiin.

Maussa sen sijaan ei ole mitään metallista. Vanhempani totuttivat minut aikoinaan juomaan noita vahvasti oksidoituja, paahteisen puunkuoren makuisia oolongeja. Kun maistoin vihreämpää oolong-teetä ensimmäisiä kertoja, olin ymmälläni siitä, kuinka herkulliselta oolongkin voi maistua. Tämä Tieguanyin on makean pehmeää. Sen tuoksussa on karamellin sävyjä. Tee lohduttaa ja rauhoittaa.

Ehkä se tekee hyvää sisältä päin. Voisipa joku niin triviaali asia, kuin tee, parantaa meitä kivuistamme, pessimismistämme ja katkeruudestamme. Mietin joskus, etsinkö hengellisyyttä ja mielen levollisuutta teerituaaleistani, etenkin kun en ole erityisen uskonnollinen ihminen. En ole perehtynyt qihin, zeniin, meditointiin tai muuhun hengellisyyteen saadakseni niistä itselleni lohdutusta. Kehollisuuden nakertava väistämättömyys ei katoa mihinkään sitä huutamalla. Voimme huijata itseämme, mutta onko ihmisyyden luonnosta mihinkään pakoa. Siksi tarvitsemme myötätuntoa.

Ollapa Leijonani. Se tietää, mitä tarvitsee ja ottaa sen. Se raivaa itselleen tilan, vaikka tilaa ei näyttänyt olevan. Tyytyväisenä se asettautuu rapsutettavaksi ja vain nauttii olostaan, auringonpaisteessa, itseoikeutetusti elämänsä keskipisteenä.

Read Full Post »