Sisälläkin syksyn loistoa.
Syksyn värit ulkona hehkuvat ylpeimmillään. Tänä vuonna minulla on ollut aikaa seurata luonnon kypsymistä ja värien kehittymistä toisin kuin ennen. Olen yrittänyt ahkerasti kuvata verkkokalvolleni niitä harvoja ruskan vilauksia, joista kaupungissa voi nauttia. Gaiwanissani on Guanyin Kingiä. Olen juonut viime viikkoina hyvää teetä ehkä enemmän kuin koskaan. Pannussani on hautunut guanyinin lisäksi Milky Oolong, Kukicha ja Valkoinen Jasmiinitee, aamusta iltaan. Jokainen niistä omalla hetkellään täyttävät kunkin tarpeen niin kuin tee vain voi.
Guanyin King (tai kiinalaisittain Guan Yin Wang) on nimensä mukainen kuninkaallinen. Se hyväksyy lyhyet haudutukset ja jo ensimmäisestä muutaman sekunnin haudutuksesta irtoaa makea, hieno maku. Haudutus haudutukselta aukeavat valtavat, rullatut lehdet, asteittain kuin herkullinen salaisuus. Maku syvenee, hieman muuttuu, mutta ei menetä toffeemaista kauneuttaan. Aromit kestävät kuin hetki ikuisuutta ja jäävät muistoksi kielelle ja rintaan lämmittämään.
Herkkä ja eloisa Guanyin King.
Guanyin King ottaa yleisönsä itsevarmasti, mutta pöyhkeilemättä. Ei tarvitse kailottaa kun tietää olevansa ainutlaatuinen. Sen väri on kuin omenamehu ja tuoksussa koko kukkakedon vivahteet. Guanyin King on todellinen jalokivi teen maailmassa. Se on osa kiinalaista guanyinin (tie kuan yin) perinnettä, mutta King -liite viittaa sen olevan parhainta laatua. Guanyinini on jopa pakattu arvokkaasti, annosmaisiin kultakääreisiin, joihin on painettu merkintä AAA – korkein laatuluokitus. Täydellistä gurmeeta, rajoitettu saatavuus, huippulaatua. Joku sanoisi: paras parhaista. Tiedättekö, sen kyllä maistaa.
Melkein liian arvokasta juotavaksi.
…mutta liian herkullista kaapissa säilytettäväksi.
Huomaan, että usein arvostamiini teelaatuihin liittyy tietty samankaltaisuus kasvuolosuhteissa. Niin Guanyinissanikin: sumun kietomat vuoret, auringon ja kosteuden sopiva yhteistyö ja rikas kasvualusta. Kiinassa tunnetaan hyvän tee resepti.
Kirjoitin tieguanyinistä jo täällä. Taisin menettää sydämeni sille heti ensikohtaamisessa. Teen lisää haudutuksia, uudelleen ja uudelleen, kymmenen sekuntia tai vähemmän kamjovessani. Mausta häipyy vähitellen heleä karkkimaisuus ja syvän kukkaiset juonteet ottavat valtaa. Maku pyöristyy, menee syvemmälle ytimiin ja puhuttelee teenjuojaa. Minä olen tässä, muu on turhaa. Kun kukkaisuus hälvenee, tulee tilalle kevyesti paahteinen kerma. Guanyin onkin hapetukseltaan oolongien vihreämmässä päässä, mutta kuten aiemmin kerroin, silti monimutkainen tuottaa.
Tämän teen hauduttaminen on niinikään hienosyistä hommaa. Täytyy muistaa uskoa, että lyhyt haudutus riittää, kunhan teelehtien määrä on runsas. Kokeilemalla huomaa, että rullatut helmimäiset lehdet aukeavat valtaviksi, kun ollaan jossain neljännen haudutuksen tienoilla. Useissa ohjeissa kehoitetaan käyttämään lähes kiehumispisteessä olevaa vettä, mutta oma tuntumani on, että jo kevyesti höyryävälläkin vedellä saa maun monimutkaisuudesta otteen.
King hautuu.
Niin. Sitten vain nautitaan. Miksi turhaan analysoisin? Kyllä tästä tuntuman saa, mutta mitkään kuvaukset eivät tunnu tekevät oikeutusta tälle hienolle teelle. Joskus käy niin. Voi kenties antaa luvan pysähtyä kokemukseen, vaikka se ei paljasta kaikkia salaisuuksiaan. Vielä. Teestäkin voi kai humaltua tai tulla autuaaksi. Yhtäkkiä ehkä tiedät, mihin kääntyä, ehkä maisema näyttää syvemmältä, ehkä gaiwanin lasi oli kirkkaampi kuin muistit.
Kauniisti säilynyt lehti haudutuksen jäljiltä.
Tämä pussi on yksityishenkilön Kiinasta ostama ja sen pohjat päätyivät muutaman välikäden kautta minulle. Minulle on kerrottu sen sisältävän Tieguanyinia, mutta pussin kaunis teksti ei minulle avaudu.
Valkoinen Leijona 