En ole moneen viikkoon tuntenut ajatuksiani kovin kirkkaiksi. Tänään on loman ensimmäinen päivä. Sataa lunta toukokuussa. On koleaa ja kertakaikkisen märkää. Olen juonut lämmintä herukkamehua. Tauti on sitkas.
Muutama päivä sitten päättyi yksi vaihe elämästä ja nyt olen välitilassa joka lempeällä tavalla tuntuu itse tarkoitukselta. On mukava olla vähän aikaa pois kyydistä. Kun en taida tietääkään, minne olisin matkalla.
En ole teestä blogiin paljon kirjoitellut, mutta en ole sitä juuri juonutkaan. Minulla on kuitenkin ollut onni saada maistella muutamia japanilaisia uusia tuttavuuksia, joita olen vältellyt siitä syystä, että omassa paremmuudessani olen epäillyt, ovatko ne tutustumisen arvoisia. Ensimmäinen opetus: Älä ylenkatso vihollistasi, sillä joku päivä se voi olla ystäväsi. No siis. On kukichaa ja on kokeichaa. On niillä jotain yhteistäkin, mutta nimi johtaa suotta arpomaan, onko kyseessä taas sama herkku kahdessa paketissa. Tässä on kaksi täysin itsellistä, omintakeista teelaatua.
Kukicha
Kokeicha
Yhteistä niille on se, että suurpiirteisellä sohelluksella ne epäonnistuvat varmasti. Molemmat vaativat alhaisen haudutuslämpötilan pikahaudutuksineen. Kumpaisenkin teelaadun jäljet johtavat matchan syntysijoille.
Kukicha on tehty teekasvin hennoista oksista ja lehtiruodista, siis siitä osasta kasvia, joka ei yleensä kelpaa hienoon teehen. Teelehdet on käytetty matchaan tai senchaan ja jäljelle jäävästä osasta voidaan tuottaa kukichaa. Siksi kai olinkin hieman skeptinen, liekö lainkaan tässä teen makua. Oletukseni siitä, että maku on tietysti puumainen, menee täysin pieleen. Päinvastoin, kukicha on maultaan virkistävä ja herkullinen, suorastaan makea. Kauniin vihreä väri kyllä kertoo, että kovin kaukana matchasta ei olla. On siinä maussakin matchaa, tai oikein hienoa senchaa. Huonon senchan kitkeryydestä ei ole tietoakaan. Kukicha ei ole virkistävyydessään pirtsakalla tavalla tuikkiva tuttavuus, vaan hieno ja pehmeä.
Vihreää kukichaa.
Kokeichan tarina teepensaasta tuotteeksi on vähintään yhtä uniikki kuin kukichankin. Kokeicha on teelaatuna erikoisuus, sillä teelehdet on rikottu ja rakennettu täysin uudelleen. Teelehdet jauhetaan ensin matchaksi, minkä jälkeen jauheesta tehdään veden ja riisitahnan kanssa taikina. Taikinasta muovataan koneellisesti kokeichaa ja kuivatuksen jälkeen tuote on valmis. En ole ihastunut makuun varauksettomasti. Vaikka teen hyvin lyhyitä haudutuksia, maku on turhan terävä. Haudutusten edetessä se hieman pehmenee. Jo kuivien ”lehtien” tuoksu on kovin hyökkäävä. Kokeichan osaa kyllä maun perusteella sijoittaa Japaniin, siinä on tunnistettava vihreän viileä tuoksu ja yllin kyllin karaktääriä, merellistä ilmaa.
Kokeicha hautuu.
Näistä kahdesta erikoisuudesta kukicha vie sydämen kun kokeicha koittaa tanssittaa villillä poljennolla pitkin kevätlaitumia. Vihreä vehreys näillä minun laitumillani ei olisi pahitteeksi, nyt kun on taas aika hengähtää. Valkoinen Leijonakin vähän tärisee, olen katsellut itselleni uutta mentoria.
Read Full Post »
Valkoinen Leijona 