Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘lapsuus’

Olen yrittänyt pitkään miettiä ihan ensimmäistä kokemustani teestä. En millään ole keksinyt teesuhteeni alkutietä. Olen ajatellut, että on mahdotonta paikallistaa sitä mihinkään tiettyyn hetkeen tai tilanteeseen, muistini ei riitä. Olen ollut myös hieman harmissani siitä, että en muista, miksi aikoinaan päädyin juomaan teetä.

Kunnes aivan yhtäkkiä viime viikolla muistin, mistä kaikki alkoi. Muistin kerta kaikkiaan! Nyt kun olin lopettanut muistelemisen, muistikuva vain putkahti päähäni. Täytyi palata todella pitkälle lapsuuteen, kylätielle ja pullavadin ääreen isovanhempien kotiin. Ukillani oli tapana lurauttaa kahviinsa maitoa, kaataa maitokahvi kahvikupista asetille ja ryystää se sokeripalan lävitse äänekkäästi. Lapsen silmin katselimme pikkuveljeni kanssa haltioituneena tuota toimitusta, kadehtien ja ihaillen. Se oli aikuisten maailmaan kuuluva pyhä rituaali, josta halusimme päästä osalliseksi. Kahvia en saattanut silloin juoda, se oli yksinkertaisesti niin pahaa. Mummilla oli kuitenkin muovisessa purkissa makeaa teejuomajauhetta. Sekoitimme monta lusikallista sokerisia teemuruja kuumaan veteen ja maitoon, kaadoimme juomaa asetille ja ryystimme sokeripalan välistä. Sitten juomajauhetta piti ostaa kotiinkin ja saatoin käydä pihistämässä sitä purkista monta lusikallista. Se oli hyvää.

Varsinaista teetä tuossa teejuomajauheessa oli tuskin suuria määriä, sokeria sitäkin enemmän. Sain kuitenkin ensimmäisen kokemuksen ”teestä” makeana, tyylikkäänä aikuisten juomana. Jostain syystä vanhempani eivät olleet erityisen innoissaan siitä, että teejuomajauhetta narskuteltiin sellaisenaankin menemään, eikä sitä niin ollen ostettu kaappiin samaa tahtia kuin sitä olisi parempiin suihin mennyt. Valistunut arvaukseni on, että jossain vaiheessa olemme sitten siirtyneet vihreään pussiteehen ja maustaneet sitä kolmella lusikallisella hunajaa tai sokerilapiollisella ja maidolla. Ehkä jossain vaiheessa sokerin määrää piti vähentää? Karkkipäivä ei saanut olla joka päivä.

Kuluiko kymmenen vuotta vai enemmän niistä päivistä, kun siirryimme Keisarin Morsiamen ja Tiikerin Päiväunen kautta Green Tchae Orientiin ja entistä alkuperäisempiin makuihin. Sitten Stockmannilta löytyi oikeaa teetä. Se oli menoa. Ja matka jatkuu.

Vai menikö se ollenkaan näin..?

Mainokset

Read Full Post »