Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘milk oolong’

Valkoinen herrasmieshuijari

Valkoinen herrasmieshuijari

Tämä teeni ei tunne rajojaan. Se pirskahtelee ilakoiden rajojensa yli, häpeämättä, ymmärtämättä hävetä. Silkasta siitä syystä, että rajoja ei ole tehty sitä varten. Huijaamalla se vie sydämen, enkä välitä siitä mieltäni pahoittaa. Se tekee temppunsa houkuttelevalla suoruudella, rehellisesti ykskantaan todeten: huijari minä olen, mutta jos olisin mies, olisin silti gentlemanni.

Vaan kun ei ole mies, on tee nimittäin, eikä tietenkään mitään minulle sano, mutta tiedänpä sanomattakin, että vaikka meitä on monesti johdettu harhaan, harvoin on johdettu näin miellyttävästi. Kyse on tietysti makeasta Milky Oolongista, joka on saanut kehuja kahvinjuojavierailtani niin kuin teehen perehtyneiltä ystäviltäkin. Teepöydässä todettiin, että tämä milky oolongini maistuu ihan toiselta kuin se toinen, oma. Minun milkyssäni onkin se salainen ainesosa, joka suostuttelee puolelleen: maito.

Nyt sanotte kai: Pötyä, pötyä. Se ei ole salaisuus, eikä mikään, kun nimikin on ”Milky”. Mutta se on! Se on se suloinen harhautus. Ainesosaluettelo kertoo teen sisältävän teelehtiä ja maitoa. Maitoesanssia ehkä? Sokeriaddiktin aarre makeudessaan. Huijaus ja pökerrys tulee siinä, että ystävät rakkahat, aito milk oolong ei ole maitoa nähnytkään. Siksi tämä on vain höppänä kopio, pyrkien maidollaan jäljittelemään sitä kermaista makeutta, jonka alkuperäinen milk oolong kantaa ylpeästi taiwanilaisessa teepensaassaan.

Teepensas on jin xuan-lajike, jonka teelehdet maistuvat luonnostaan pehmeän makeille, aavistuksen kermaisille, mistä syystä teellekin on annettu kuvaava lempinimi, milk. Tarinaa on yhtä monenlaista kuin on makuakin. Näitä milk oolongin jäljitelmiä valmistetaan kirjavalla tavalla maitoa hyödytäen. Kerrotaan, että teelehtiä höyrytetään maidolla, että teelehdet kastetaan maitoon ennen kuivaamista tai että teehen lisätään maidon maku esanssilla. Ehkä näitä kaikkia. Myyjän mukaan tämä tee on höyrytetty maidolla ja sen jälkeen kastettu maitoesanssiin. Meitä on puijattu. Mutta millä tavalla!

Milky kamjovessa.

Milky kamjovessa.

Taiwanilaisesta ’milk oolongista’ (Nai Xiang) kirjoitin jo täällä. Se oli minulle hankala tuttavuus. Aito tapaus olikin hätkähdyttävän maitomainen, melkein voimainen, hellä ja tasainen. Silti pelkkää teelehteä, ei maitoa. Ei maitoa! Toisin kuin herkuttelemassani Milky Oolongissa, jota ehkä turhaan tuotantoprosessistaan parjataan. Ei tämä tee ole mitään sekundaa. Ulkonäöstäkin jo huomaa, että lehdet ovat laatuteetä, kevyesti paahdettua kiinalaista vihreää oolongia, kauniisti rullattu, rehellisen oolongin väri. Ja voi, mikä maku! Kuin kermakaramelli.

Milky maistuu mainiosti viinilasista.

Milky maistuu mainiosti viinilasista.

Lopulta kyse ei ole tietenkään huijauksesta silloin, kun rehellisesti tuoteselosteessa kerrotaan teen olevan maustettua. Silloin ollaan ainoastaan hyvän bisnesidean äärellä. Omalla tavallaan tämä makuyhdistelmä on outoudessaan mielenkiintoinen. Enhän ikinä lisäisi oikeasti maitoa vihreään teehen tai oolongiin. Ajatuskin puistattaa. Miksi siis tämä maitomainen maku sulautuu niin luontevasti osaksi luonteikasta oolong-teetä? Se on rajoja rikkovaa, kiehtovaa ja hämmästyttävää.

Mainokset

Read Full Post »

Olen uudessa asunnossa. Täällä on tumma lattia, ovien päällä ikkunat ja ulkona jököttävät vakaat männyt suorina kuin sotilaat. Tämä on uusi koti. Teekaappi on isompi ja kannuja olen saanut paljon enemmän esille. Oikeastaan vain yhdellä niistä on nimi: Possu. Ei liene tarpeen kuvailla sitä enempää. Olin heittää sen muutossa pois, sillä se on äärimmäisen ruma, kunnes tajusin, että se on ainut kannuni, jonka olen nimennyt. Possu sai jäädä.

Tee ei maistu täällä erilaiselle, mutta nautinto on parempi. Maisema on rauhallisempi, pikkulinnut hypähtelevät korkeissa puissa olohuoneen ikkunan takana. Parvekkeella on mukava juoda kuumana päivänä jääteetä. Tein eilisiltana tämän päivän jääteen tulemaan. Ostin jokunen aika sitten Russian Earl Greyta itse asiassa aivan muuhun tarkoitukseen kuin sen juomiseen. Olen aikoinani pitänyt siitä paljonkin ja se on niitä harvoja maustettuja tummia teelaatuja, joita silloin tällöin juon. Ajattelin, että sen bergamotin ja sitruksen maku sopisi kylmään teejuomaan. Teelehdet kelluivat yön ajan kylmässä vedessä jääkaapissa. Valmis juoma ei oikeastaan tarvinnut enää makeutusta. Loraus hedelmämehua varmaankin sopisi hyvin joukkoon. Tällainen kotitekoinen raaka ja makeuttamaton jäätee tuskin sykähdyttää kaupan valmisteisiin tottunutta. Toisaalta, itse tehtynä teensä voi maustaa miten lystää: mehuilla, hedelmänpalasilla, sokerilla tai mintulla.

Perinteisemmän teemaistelun puolella tutkimukseni alla on uusi haastava tuttavuus, jonka kanssa olen ärtynyt, hämmästellyt ja virittäytynyt aina uudelleen kokeilemaan. Käsissäni on Formosa Jing Xuan (jin xuan), taiwanilainen miedosti hapetettu oolong, joka ei jostain syystä millään taivu yhteistyöhön kanssani. Tätä teetä kutsutaan myös nimellä ”milk oolong” sen poikkeuksellisen, kermaisen luonteen vuoksi. Olen kohta tuhlannut koko pussillisen yrittäen saada makuun ja tuoksuun jotain muutakin kuin maitomaisuutta, mutta ohuin tuloksin. Teen voimainen tuoksu oli hyvin hätkähdyttävä, kun ensimmäisen kerran sitä maistoin, tietämättä ansaitusta lisänimestä.

Jo lämmitetyssä kannussa syvänvihreiden, rullattujen teelehtien tuoksu tuo mieleen naapurin heinäladon, jossa lapsena hypittiin ja yhtäkkiä tuoksuun sukeltaa vahva kerman tulvahdus. Juomasta tulee heleän vaaleanvihreää, mutta väri syvenee kohti keltaista, kun haudutus etenee. Tuntuu jotenkin hupaisalta, kun juoman tuoksusta mieleeni tulee ensimmäisenä mikrossa poksuvat voipopcornit ja elokuvaillat. Haudutuksen edetessä tuoksu vain voimistuu, se ei ole oikein puhdasta maitoa, eikä puhdasta voita, vaan jotain siltä väliltä. Ehkä englantilaista ”clotted cream”:a, jota laitetaan hillon kanssa skonssien väliin.

Maku onkin hyvin hento, en millään löydä siitä maitoa kummempaa. Pussin kyljessä sanotaan teen kestävän neljäkin haudutusta, mutta mitä enemmän haudutan, sen selkeämmin myös ominainen maidon maku katoaa. Suuhun silti jää kermainen pinta. Lehdet on rullattu todella tiukkaan ja avautuessaan ne paljastuvat valtaviksi, paksuiksi kolmen lehden nipuiksi. Vahvat lehdet ovat seurausta sumuisesta kasvuympäristöstä, jossa auringonvalon vähyyden vuoksi lehdet kasvavat hitaammin ja voimakkaammiksi. Perinteisen oolongin ystäville (kuten vanhemmilleni, jotka saivat maistella tätä teetä pienimuotoisessa teatastingissa) tämä oolong lienee pieni pettymys. Lukijoilleni esitän pahoitteluni, kun surkeat makunystyräni eivät löydä tästä persikkaa sen kummemmin kuin pähkinääkään.

Teepussini ei kerro, mistä päin Taiwania jing xuan -oolongini tulee. Jing-xuan pensas on kuitenkin erityinen, moderni camellia sinensiksen variaatio, joka on tunnettu juuri sen tuottamasta kermaiselle vivahtavasta teestä. Ylipäänsä Formosa on kuuluisa oolongeistaan ja vuoristoinen maasto tarjoaa hyvät lähtökohdat teen kasvattamiseen. Vaikka teelaatu on verrattain uusi, 1980-luvulla keksitty, tee assosioituu minulle heti muistojen teeksi. Sen tuoksu tuo mieleen tunnelmia ja hetkiä lapsuudesta. Siksi ja myöskin teen poikkeukselliseen kermaisuuteen ihastuen lupaan yrittää antaa sille vielä mahdollisuuden. Vaihdan haudutuskannua, vaihdan lämpötilaa ja teelehtien määrää – heti huomenna.

Read Full Post »