Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘punainen tee’

On mennyt viikko jos toinenkin tumman teen syleilyssä. Tämä on minulle jotain aivan uutta ja siksi kirjoittamisen arvoista. En osaa päättää, miten kutsuisin kokonaan hapetettua teetä. Länsimaalaisittain kutsumme sitä mustaksi, mutta esimerkiksi suuressa teemaassa Kiinassa mustaksi teeksi kutsutaan pueria. Meidän musta teemme on sikäläisittäin ”punaista teetä”, värin mukaan. Länsimaissa on ollut tapana haudutella tumma tee melko vahvaksi, ehkä ”musta” kuvaa sitä täällä sen vuoksi paremmin, ken tietää? Ehkä kutsun täysin hapetettua teetä tummaksi teeksi, tiedätte mitä sillä tarkoitan.

Tumma tee on kenties jäänyt vähemmälle huomiolle blogissanikin sen vuoksi, että se on kovin käsiteltyä, jolloin sen jalanjäljissä on hankalahkoa perehtyä teelehtien koko- , tuotanto- ja makueroihin. Totta kai myös tummassa teessä kasvuolosuhteiden ja käsittelytapojen erot maistuvat, mutta sen tasaisen pehmeähkössä makumaailmassa vivahteita ei ole helppo huomata. Minun kaltaiselleni aloittelijalle vihreä tee edustaa teetä alkuperäisimmässä muodossaan ja on siksi mielenkiintoista.

Tutkijavaihde siis päälle. En ole ikinä ottanut selvää näistä merkillisistä kirjaimista. Aamu-, päivä-, ja iltateenä on mennyt kuppi toisensa jälkeen tummaa Darjeeling-teetä, luomua, ensimmäisen ja toisen sadon sekoitusta.

Teen lehdissä näkyy useita sävyjä.

Teen lehdissä näkyy useita sävyjä.

Happy valley FTGFOP1. Nämä kirjainlyhenteet, joita joskus näkee tumman teen etiketeissä ovat pääasiassa länsimaisen teekaupittelun tapa luokitella myytävää teetä. Luokittelu perustuu periaatteessa teelehden kokoon, ulkonäköön eli käsittelyyn ja laatuun. Parasta paloitella tämä kirjainhirviö osiinsa.
Siinä se on:
F Finest
T Tippy
G Golden
F Flowery
O Orange
P Pekoe
1
­- Finest kertoo, että olemme hyvän laadun äärellä.
– Tippy tarkoittaa tietysti, että teessä on käytetty nuppulehtiä.
– Golden Flowerylla viitataan teehen, joka sisältää varhain keväällä poimittuja nuppusia, kuivattuina hieman kultaisen sävyisiä.
– Orange Pekoe on nimitys hienolle teelle, joka on tehty nuoresta ensimmäisen lehden ja nupun poiminnasta.

Jos teessäni olisi pelkästään merkintä FOP, tarkoittaisi se korketasoista teetä muutamien nuppujen kera. Kun eteen liitetään yksi määre lisää: GFOP, puhutaan jo runsaammasta määrästä nuppuja. TGFOP tarkoittaa jo sitten suurinta mahdollista nuppujen määrää. Numero 1 perässä alleviivaa teelehtien olevan laadultaan erinomaisia. Etumääre Finest kertoo luonnollisesti teen olevan hienointa TGFOP1 -teetä.

Lehtinuppuja korostetaan siis monin kerroin. Joten Finest Tippy Golden Flowery Orange Pekoe 1 on hienointa teetä, jossa on erityisen paljon korkealaatuisia teelehtiä: nuppuja ja lisäksi nuoria lehtiä – tyypillistä Darjeelingille.

Kauniit, syksyiset värit  hautumassa.

Kauniit, syksyiset värit hautumassa.

Käytetyt lehdet, kirjavasti rikottu. Vihreääkin joukossa.

Käytetyt lehdet, kirjavasti rikottu. Vihreääkin joukossa.

Teeni tulee Happy Valleyn teeviljelmältä, joka sijaitsee Intiassa juuri Darjeelingin kaupungin pohjoispuolella eteläisellä Himalajalla. Vuoristossa kasvanutta teetä siis jälleen, ei ihme, että onkin niin hyvää. Viljelmä on yksi korkeimmalla sijaitsevista koko maailmassa. Perinteitäkin riittää pitkälle, sillä Happy valley on vanhin teeviljelmä Darjeelingin alueella, vaikka luomuna teetä on alettu tuottaa siellä vuodesta 2007. Pikaisesti google mapsia vilkaisemalla selviää, että Darjeelingissa on teeviljelmiä vieri vieressä, joten ansaitulle statukselle välkähtää hieman kunnioitustakin. Intian Darjeeling tunnetaan tummasta teestä ja meillä länsimaissakin moni satunnaisesti teetä juova osaa yhdistää Darjeeling -nimen teehen.

Ensimmäinen haudutus on hieman okranpunainen.

Ensimmäinen haudutus on hieman okranpunainen.

Noin, nyt on pilkottu nimet osiin. Salapoliisina olo käy työstä, joten tällä kertaa taidan antaa teenautinnon olla vain sellaisenaan, pehmeänä ja lempeänä, kummemmin analysoimatta. Tänään tumma teeni on näin parhaimmillaan.

Joko arvaatte, mitä seuraavaksi…:

Pieniä paketteja.

Pieniä paketteja.

Mainokset

Read Full Post »

Kissaeläin vedessä. Siinä on harvoin mitään arvokasta. Ainakaan se ei tunnu miellyttävältä ja turkin kuivumisessa menee pitkään. Tämä kissaeläin osaa uida, se ei vain pidä siitä, että kesken rauhallisten päiväunien se pudotetaan äkkijyrkältä veteen. Rannalle räpiköidessään se miettii, miten yhtäkkiä joutuikaan tähän harmilliseen tilanteeseen.

Valkoisen Leijonan turkkia kuivatessani mietin kuinka huvittavaa on, että vuoron perään vedämme toisiamme ylös rapakosta. Leijona tuhahtelee, että se toki on tunnettu nopeista reflekseistään, mutta että päiväunensa se vaatii häiriöittä. Minä yritän tyynnytellä sitä ja takoa järkeä sen päähän, jotta ymmärtäisimme, ettei se ole yksin kalliollaan tässä maailmankaikkeudessa.

Lohduttaakseni itseäni (siitä hyvästä, että kastuimme molemmat) valmistan kupillisen punaista Keemun Congou –teetä ja pohdin, mikä minut saikaan lähtemään tähän pesänrakennukseen. Mietin näitä lukuja, joita olen pyöritellyt ja sitä kaikkea epävarmuutta, jonka kanssa joutuu villissä luonnossa vastakkain. ”Lainsuojattomia”, shakaalin ääni kuiskaa puun takaa.

Se on kissaeläimen dilemma. Äärimmäinen pyrkimys itsenäisyyteen ja arvokkuuteen, jopa niin, että se joskus näyttää koomiselta. Ja sitten kuitenkin Leijona laumaeläimenä: Vieretysten metsästämässä ja ruokailemassa. Eikä siinä ole mitään omituista, Leijona sanoo.

Teelehdistäkö minun pitäisi tämä pesä rakentaa, mietin turhautuneena. Onko siinä edes uutuusarvoa? Entä tämä tarve olla ensimmäisenä liehuttamassa valkoista harjaansa tuulta vasten? ”Väärin, VÄÄRIN”, karjahtaa Valkoinen Leijona. Sinä olet käsittänyt kaikki väärin! Läpsäistessään märällä tassullaan poskeani se sihahtaa: Kyse ei ole sittenkään teestä, vaan sielustasi, herkkyydestäsi, visiostasi ja mieleenpainuvasta tunnelmasta.

Niinkö se sittenkin on? Siemaisen suuntäydeltä punaista teetä ja näen taas valmiin pesän mielessäni. Mutta että pitäisi sielunsa heittää savannille riepoteltavaksi? Se lienee jo vähän liikaa…

Read Full Post »