Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘teekulttuuri’

Voi sentään. Edellisestä kirjoituksesta on aikaa. Ajatuksia kuitenkin singahtelee ympäriinsä niin vikkelästi, että tuntuu mahdottomalta saadakaan niitä mihinkään luettavaan muotoon. Teepannussa on tällä hetkellä Formosa Wulongia, josta en oikein ota selvää. Etäisesti se muistuttaa pu’eria jotenkin puumaisella maullaan. Tämä Butterfly of Taiwan on voimakkaasti hapetettu ja juoma on okranpunaista. Pidän enemmän oolongeista, jotka ovat lähempänä vihreää kuin tummaa teetä. Juuri nyt se on yhdentekevää, kun teekaapissani on noin kaksi juomakelpoista laatua ja ainakin neljää jotakuinkin harha-askelta. Kaikeksi onneksi teetilaukseni lienee matkalla, vaikkakin parhaimmat taitavat huveta teemaistiaisissa, joihin tulee muutama utelias teen ystävä.

Tilasin yhtä suosikkiani, vihreää Wu Lu Shania, joka on ihanan makea ja tyylikkäällä tavalla luonteikas kiinalainen tee. Olen päätynyt siihen, että ainakin osittain tilaan teeni netistä. Kotikaupungissani on vain yksi kunnollinen teeliike, jossa siskojeni kanssa kävin jokin aika sitten maistelemassa pannullisen vihreää teetä. Päädyimme oudon kuuloiseen Misty –vihreään teehen ja totesimme yksissä tuumin sen olevan herkullista, varsinkin toisessa haudutuksessa. Kotona tein pientä salapoliisityötä ja päättelin, että ”Misty” oli tuttua Yun Wu –vihreää Lu Shan -vuorelta. Toivoisinpa, että näiden kaikenlaisten suomenkielisten ja englanninkielisten väännösten yhteydestä löytyisi aina jotakuinkin alkuperäinen muoto. Teetä opiskelevana aloittelijana löydän itseni tuon tuosta nolosta tilanteesta kun huomaan, että kummallisesti toisiaan muistuttavat laadut ovatkin yhtä ja samaa ja toisaalta yhtenä laatuna pitämäni nimike olikin vain kattokäsite joukolle erilaisia teevariaatioita. Länsimaissa, varsinkin Suomessa olemme vielä aika kaukana siitä, miten vuosisatoja teetä harrastaneet aasialaiset nimeävät laatujaan. Meillä hyllystä löytyy China Greeniä tai Jasminteetä, Keisarin Morsiamessa sentään on ”Assam-Ceylon teetä”.

Monille meistä riittää, että tiedämme teen olevan vaikkapa senchaa tai oolongia, väliäkö sillä, miltä plantaasilta se on poimittu ja missä kuussa, kunhan se on hyvää. Eikö olisi silti aika hauska tietää? Yleisesti ollaan menossa siihen suuntaan, missä kuluttajien tietämys ja tiedontarve kasvaa ja aletaan kysellä ruoan ja kulutustavaroiden alkuperää ja tuotanto-olosuhteita. Toki haluan tietää, jos nautana pitämäni elintarvike onkin kanaa tai jos juomassani marjamehussa ei ole prosenttiakaan marjoja. Saarnaus sikseen. Tosiasia on, että teen harrastaminen on Suomessa vielä hieman työlästä. Onneksi mahdollisuudet laajenevat koko ajan, vaikkakin hitaasti. Äskettäin nimipäivänäni mietin, haluanko herkuttelemaan jonnekin, mistä saa hyvää teetä, mutta kuivia leivonnaisia vai jonnekin, mistä saa ihania herkkuja, mutta keskinkertaista teetä. Eikö ole kohtuutonta, että ihminen joutuu nimipäivänään tällaisen, raastavan valinnan äärelle…

Tässä mietiskellessäni ja painiskellessani kasvavan vastarinnan ja tyynen hyväksynnän puolessa välissä miettien, mitä minä taas halusinkaan sanoa, Valkoinen Leijona nykii hihasta kuin kolmivuotias. ”Miksi et kirjoita minusta, typerys?” Tosiasia on, että minun kyllä pitäisi. Tämä pesänrakennusprojekti on tällä hetkellä vain sellainen möykky kaikenlaista ylimääräistä huolta ja murhetta, että sen ajatteleminen on melkein vastenmielistä. Leijonan karva on kuitenkin kummallisesti haalistumassa sykkyrälle, joten lupaan sille, että seuraavalla kerralla teen tiliä sen tilanteesta. Siihen tarvitaan ehkä jasminteetä.

Mainokset

Read Full Post »

Annamme elämässämme jatkuvasti erilaisia merkityksiä kokemuksillemme. Liitämme elämäntarinaamme koukkuja, joiden avulla voimme sanoa: Tämä on minua, tässä on minun persoonallisuuteni. Tärkeät kokemukset saavat enemmän tilaa, vähemmän tärkeitä suodatamme ohitse huomaamatta. Jostain syystä teestä tuli minulle tärkeä kokonaisuus ja vähitellen olen alkanut nähdä sen eri merkityksiä elämässäni. Toisinaan teellä on välinearvoa, joskus se on itseisarvo tuoksuineen ja makuineen. Koskaan se ei kuitenkaan ole ollut täysin objektiivista, vaan olen liittänyt teehen mielipiteitä, tunnelmia ja kuvitelmia.

Miksi ihmeessä puhua blogintäydeltä teestä? Edellisessä kirjoituksessa totesin, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita. Vaan teepä merkitsee minulle kaikkea sitä, mitä siihen haluan liittää ja mihin sen haluan kuuluvan. Ei ole lainkaan vähäpätöistä tutkailla yksittäistä asiaa (ja lukuisia siihen liittyviä nyansseja), sillä kaikki on aina suhteellista. Miksi ylipäänsä puhua mistään, ellei halua luoda maailmaansa ja vaikuttaa muiden maailmoihin puheellaan? Vaikuttamisen ei tarvitse olla manipuloimista. Kaikki me tarvitsemme peilejä nähdäksemme kirkkaammin sen, mikä meille on tärkeää. Minä uppoan mielelläni teehen ja katselen sitä kaleidoskoopista. Huviksi, vakavissani ja tunteellisena. Miksi ei?

Teen voimakas tunnearvo liittyy mielessäni nostalgiaan, lämpöön ja kotiin. Jossain nuoruuteni vaiheessa perheeni alkoi kiinnostua teen eri mauista ja valmistuksesta. En muista, mistä kaikki sai alkunsa. Osuutensa oli sillä, että meistä kukaan ei ollut kahvinjuoja, tee tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Olimme tottuneet juomaan teetä juhlissa ja kotonakin. Jossain vaiheessa kokeilumme johtivat siihen, että pussitee jäi lähes kokonaan ja opimme etsimään tietoa teestä. Haudutimme pannun toisensa jälkeen illassa ja parhaimpina juttelimme tuntikausia ja joimme monta pannullista teetä ohessa. Teellä on minulle siis valtava tunnearvo. Se kokosi perhettä yhteen ja oli väline asettua keskustelemaan. Ei kenties aina ollut oleellista, että kyse oli teestä, vaan että meillä oli jotain yhteistä. Teestä tuli jotain enemmän. Määrittelimme sen avulla eroavaisuuttamme muihin perheisiin. Emme tunteneet kovin montaa ihmistä, joka olisi valmistanut teensä samalla hartaudella.

Teellä on arvonsa myös arkijuomana, tapana ja tottumuksena. Suurin osa ihmisistä tarvitsee rutiineja. Teen valmistaminen luo turvallisuutta. Mielestäni on jollain tavalla rauhoittavaa odottaa veden lämpenemistä, huuhdella pannu kuumalla vedellä, tuntea teelehtien tuoksu ja odotella teen hautumista. Tee voi käynnistää päivän kuten lehden lukukin. Se liittyy kiinteästi totuttuun tilanteeseen. Tai voi se olla keino hallita stressiä, pysähtyä ja pohtia tai kenties kokea inspiraatiota. Nytpä keitän teetä, ajattelen, kun haluan nautiskella tai kun ajatus harhailee liikaa. Nyt tarvitaan kunnon vahvat teet, sanon, kun päivä on ollut pitkä ja raskas. Luon itselleni erilaisia merkityksiä sisältäviä tilanteita teen avulla.

Harrastuskin se on. Voimakkaimmin tässä merkityksessään tee on puhtaasti tuote, ei tapa, ei tunnelmanluoja, ei liikkeellepaneva sysäisy. On mukavaa opiskella jatkuvasti uutta jostain itselle tärkeästä. On mukavaa olla pieni salapoliisi ja tutkailla, tuumailla ja arvioida. Mitä enemmän opin, sen enemmän haluan tietää. Voin kanavoida taitojani ja persoonallisuuden ominaisuuksiani johonkin erilaisia aisteja haastavaan harrastukseen. Olen ehkä kriitikkoluonne. Perkaan ja puntaroin kahvilakokemuksiani ja innostun kun löydän uuden hienon teelaadun. Heittäydyn hetkeksi kriittiseksi ja annan itselleni luvan keskittyä kaikella energiallani johonkin niin hienosyiseen asiaan, kuin tee vain voi enimmillään olla. Ei tarvitse ajatella muuta.

Siinä piilee syventymisen nautinto.

Read Full Post »