Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘vihreä tee’

Olen toista viikkoa katsellut ikkunastani ulos ja seurannut, kuinka harakat, pulut, pikkulinnut ja oravat varautuvat talveen ja kuhina käy, kun siemenet katoavat parempiin suihin. Tänään satoi ensimmäisen kerran lunta. Näytti taianomaiselta, kuin en olisi nähnyt lunta koskaan ennen. Seinämme sisään on muuttanut jokin pieni ja rapiseva. Talvi tulee. Aika käpertyä kynttilän valokehään ja antaa tilaa teelle. Se lämmittää mukavasti, kun patterit ovat pettäneet ja tauti hytisyttää kehoa.

Vihreän bi luo chunin kosketus on hellä ja hyväksyvä. Se on herkkua teeksi, pehmeää ja kermaista. Perinteinen ”aito” bi luo chun tulee Kiinasta Jiangsun provinssista Dong Ting -vuoren teeviljelmiltä. Se on yksi Kiinan arvostetuimpia teelaatuja. Myös muissa Kiinan teeprovinsseissa tuotetaan bi luo chunia, mutta teepensaslajike tai valmistustapa saattaa erota originaalista. Makukin siis vaihtelee. Oma bi luo chunini ei tule lainkaan Kiinasta, vaan Taiwanista. Sen lehdet ovat isompia, eivätkä niin tasalaatuisia, vaaleaa nukkaa ei juuri näy, kuten originaalissa. Maku on kuitenkin ihana silloin, kun haudutus onnistuu.

Formosa Bi Luo Chunin lehdet ovat suurempia ja tummempia kuin kiinalaisen serkkunsa.

En ole henkilökohtaisesti kovinkaan loukkaantunut siitä, että arvostettuja teelaatua kopioidaan laajasti teentuotannossa. Tuotannon laajetessa harrastajilla on mahdollisuus tutustua monenlaisiin laatuihin ja saada tuntumaa siihen, miten teelaadut eroavat toisistaan. Voi löytyä suosikkeja ja sitä kautta kiinnostuu ehkä hankkimaan itselleen myös arvokkaampaa, originaalia teetä. Onhan se myös jännittävää: miten samannimiset teet eroavat toisistaan, kun kasvualusta onkin toinen. Kenties voi ajatella myös niin päin, että tietyn laadun imitoiminen on kunnianosoitus arvostetulle teelle. Maku ei ehkä ole sama, mutta jos tee on hyvää ja sitä on nautinto juoda, se riittää. Huijausta, vai yksi mielenkiintoinen piirre teen vaihtelevassa maailmassa? Sinä päätät.


Avautuneet lehdet.

Tämä Formosa bi luo chun on maultaan pyöreää ja helppoa juoda. Dong Ting Bi Luo Chun on ehkä kukkaisempaa ja hedelmäisempää, taiwanilaisessa pähkinäinen aromi on voimakkaampi. Aina bi luo chun on kuitenkin miellyttävän makeaa ja herkkää noudatellen ihailemaani hienostunutta kiinalaisen vihreän teen perintöä. Tuoksusta tuli mieleen toffeinen fudge-karkki. Tee jättää kehoon kovin rauhallisen olon.

Haudutuksen kanssa saa olla tarkkana. Onnistuin usein pilaamaan bi luo chunin teeveden lipsahtaessa liian kuumaksi. Parhaimmillaan tämä tee on 70-asteisessa haudutuksessa. Laatu ei myöskään kestä kovin pitkiä haudutusaikoja. Minuuttikin riittää, jos on osannut annostella lehtiä sopivasti. Tällä kertaa sain kolmannestakin haudutuksesta vielä herkullista teetä, mutta annosmääräni oli toki pieni.

Sain tätä teetä tuliaisiksi reilireissulta, pussi on taistellut pitkän matkan pohjoiseen Suomeen.

Ulkona lumisade on vaihtunut vedeksi. Linnut ja oravat jatkavat uurastustaan. Tee on lempeästi rauhoittanut panikoivaa rinnanseutua. Nyt kun lopulta pääsin tähän blogini ääreen, tutkimaan ja maistelemaan, en haluaisi ollenkaan nousta pois. Kun vain teetä riittäisi iäksi ja voisin irrottautua vaativasta, niskan takana hönkivästä ajankulusta. Se vetää minua takaisin ankeaan arkeen. Taidan hauduttaa vielä kupillisen.

Mainokset

Read Full Post »

On viikkoja, joita ei haluaisi lainkaan muistaa eläneensä. Ei sen takia, että olisi tapahtunut mitään kamalaa, vaan sen takia, ettei ole tapahtunut oikein mitään mukavaakaan. On vain taisteltu omassa harmaudessa päivä kerrallaan. Niin omassa elämässäni kuin työssäkin kysyn aina uudelleen itseltäni: Kuinka paljon ihminen on itse vastuussa onnestaan? Kuinka paljon voi lopulta itse tehdä sen eteen, että surkeita viikkoja ei tulisi?

Olen pitkään jo halunnut valmistaa vihreää Mao Jiania, joka on odotellut ruskeassa paperipussissaan maistelua. Haudutan sen melkein myrkyksi – kahteen otteeseen. Onneni ei vain käänny. Päätteeksi poltan kieleni. Onko vika siinä, että en keskity? Kotona vaellan tyytymättömänä sohvan reunalta toiselle ja vanhat haamut alkavat palata. Kiroan, kun en ehdi tehdä asioita, joista nauttisin ja kun tarkemmin pohdin, en usko saavani niistäkään iloa. Enkä sitten tee mitään, vaikka varmasti ehtisin. Ajatuksissani pyörii raskas pyörä, joka kitisee ja kirraa aloittaen aina alusta sen tympeän ajatuksen, jonka juuri sain päätökseen. Pohdin, eikö tee ole opettanut minulle mitään. Hölmö typerys.

Jos vain istuisin odottamaan veden lämpenemistä, kuten ennen. En laittaisi samalla tiskejä tai teen hautuessa käynnistelisi pyykkikonetta. Jos vain katselisin lehtien leijalemista teekannussa, niin tietäisin: Nyt on aika kaataa tee ja maistella. En muistanut edes haistaa, miltä teelehdet tuoksuvat lämmitetyssä pannussa. Onnetonta. Kuin tee opettaa – tässä hetkessä on kaikki.

Yksi Kiinan kärkikymmenikköön kuuluvista teelaaduista ei ansaitse tällaista kohtelua. Kolmas haudutus. Yritän vielä. Tästä kuuluisasta teestä opin jo jotain. Se ei kestä ylihauduttamista ollenkaan, eikä liioin liian kuumaa vettä. Kolme minuuttia 70-asteisessa vedessä on ehdottomasti tarpeeksi. Opin muutakin. Kun kerran on pilannut lehdet hauduttamalla liian pitkään, liian kuumassa vedessä silkasta huolimattomuudesta, kolmas haudutus tuottaa tulokseksi vain mautonta, mutta kitkerää tiskivettä. Siitäs sain. Joku on vuorilta aamukasteessa nämäkin lehdet poiminut, mutta minulla ei riitä viittä minuuttia kärsivällisyyttä, jotta tekisin tämän oikein.

Surkeat viikot opettavat minulle myös sen, että luovuttaminen ja itsensä sättiminen vievät minut yhä sitkeämmin nitkuttavien hammasrattaiden pyöriteltäväksi. Siitä ei seuraa mitään rakentavaa. Niinpä teen mitä täytyy ja aloitain tutustumisen Mao Jianiin alusta. Kattila levylle. Teelehdet lämmitettyyn posliinipannuun, tuoksuvat keväiseltä ruoholta. Vahdin vettä tarkasti ja kun höyry nousee, kaadan veden.

Otan pieniä maistiaisia haudutuksen edetessä. Ei ihan vielä valmista. Nyt. Maistelemaan.

Kaadan teetä ensin pieneen maistelukuppiin ja heti perään loput isompaan motiin talteen. Yllätys on, että pienen kupin tee on juuri sopivasti hautunutta, mutta isompi moti on mennyt jo yli! Tämä on erityisen herkkää teetä.

Sitä se on myös maultaan. Tämä on jo tuttua kiinalaista teeperinnettä. Haurasta kuin Tian Mu, tyylikästä kuin Lu Shan Yun Wu ja aavistus hedelmän herkullisuutta, kuin Longjing:ssa. Vastaleikattuun ruohoon viittaava kirkas pohjavire ja yllättäen vähän kerman häivettä. Pienestä kupillisesta on löydettävä tarkoitus tähän päivään, muuten luulen vain ajelehtivani. Vaikka siinä olisi eniten totuutta, päätän että virrassa on oltava vähän twistiä ja annan synkälle pyörälleni anteeksi. Sataa taas lunta.

Read Full Post »

Kuuntelen Sibeliuksen viulukonserttoa, jos sen avulla saisin päätäni järjestykseen. Se on tuttu ja tunnen, miten melodia jatkuu. Musiikin avulla on helppo jäsentää omia tunteita ja tuntea niitä tunnelmia, joista ei muutoin olisi saanut kiinni. Viimeiset viikot ovat olleet yhtä mylläkkää ja mietin, mihin hengähdyshetket ovat kadonneet. Nyt on vihdoinkin päivä aikaa ja voin keskittyä kirjoittamiseenkin. On upeaa katsoa, kuinka korkeat männyt ikkunani takana kumartavat myrskytuulen voimasta. Jos hetkeksi unohtaisin raskaat ajatukset ja keskittyisin elämän pieniin yksityiskohtiin, mitättömiin, mutta mielenkiintoisiin yhtä kaikki. Jos maistelisin teetä.

Minulla on kahta yunnanilaista vihreää teetä, kaimoja melkeinpä: Jade spiral ja Jade rings. Ensimmäiseksi selviää, että teepussin kyljessä lukeva Jade spiral on harhaanjohtava ja vie minut väärille jäljille. Jade spiralia kutsutaan myös nimellä Pi luo chun, tiedän että tämä ei ole sitä. Ulkonäkö on aivan toinen. Tässä kuva:

Jade pillar

Selviää ettei teeni ei olekaan Jade spiralia vaan kuvaus sopii paremmin Jade pillar:in. Teetuoksufriikki kun olen, pitää teelehtiä taas tuoksutella esilämmitetyssä lasipannussa. Ihana tuoksu, voisipa sitä vetää keuhoista varpaisiin saakka. Jade pillar luokitellaan joskus valkoiseksi teeksi, vaikka oikeastaan se on vihreää. Teelehdet ovat kuitenkin niitä vaaleita, keväällä poimittuja, nuoria lehtiä, kuten Jade ring -laadunkin. Kookkaita ne silti ovat molemmissa laaduissa, sillä Jade ring ja Jade pillar tuotetaan isolehtisestä teepensaan variaatiosta, uskoakseni Simaon kunnasta. Kuvastakin näkee, että pillarin lehdet on käsin rullattu pilarin muotoon. Sitten ne kuivataan pannulla.

Tee on hyvin hennon keltaista ja maku jotenkin lasimainen ja särkyvä. Siinä on pistävä ylävire, mutta ei samoin kuin vaikka senchoissa. Tutulla jademaisella tavalla pillarissa on varovainen, hiipivän kukkainen luonne, joka vasta hörppäyksen jälkeen vahvistuu lämmittämään koko ylävartaloa. Ehkäpä siksi, että tänään juuri toivoin sitä ja siihen olivat aistit herkistyneet. Että Veisipä tee nyt mennessään, en halua ajatella muuta. On varmaankin hyvin epäkorrektia verrata tätä teetä viskiin, mutta samanlaisen tunteen se jättää kumahtelemaan rintakehään. Puhuvat Qi:stä. Tämä rauhoittaa ja tuuli humisee puissa. En haluaisi olla missään muualla. Nautin teestäni yksin.

Jade pillar, auenneet pilarit

Jade ring on myös hento ja häilyvä. Molemmissa teelehdissä on tämä herkullinen, makea tuoksu, joka aina tuo minulle mieleen äidin valmistamassa marjamehua. Mehustuksen tuoksu levisi ympäri taloa. Ringsin maku on vielä haaveilevampi ja miedompi kuin pillarin. Kun ottaa teetä suuhun oikein ison hörppäyksen ja nielaisee nopeasti, mausta saa kiinni. Jälkimaussa on jotain yrttistä, vaikka persiljaa! Nämä jade-teet ovat lopultakin hyvin samankaltaisia, hyvin mietoja ja kristallisia, toinen ehkä hieman kukkaisempi, toinen yrttisempi. Vai kuvittelenko vain? Näiden kiinalasten hinostuneen hentojen teelaatujen kanssa saa olla tarkkana, oma mielentila ja tunnelmat vaikuttavat siihen, millaisia makuja niistä löydän.

Jade ring

Jade ring, auenneet lehdet

Huomaan, että tästä Valkoinen Leijona pitää, teen maistelusta, hetken pyhittämisestä teelle. Se kurahtelee tyytyväisenä, kun vain tutkin teetä, yritän päästä selville sen luonteesta ja unohdan kaiken muun. Silloin Iso Valkoinen venyttelee ulos nurkastaan, tassuttelee olkani taakse ja pälyilee tietokoneen ruutua. Sinä pidät tästä, tiedän, mutta entä kysymys, jonka aioin esittää kun heräät. Onko se meidän juttumme: tee tekosyynä, tilan luojana, avaamassa mahdollisuuksia toisenlaiseen vuorovaikutukseen, joka ei ollenkaan ole vielä sukeltanut teehen? Märät männynoksat tuijottavat sisälle ja odottavat. Leijona ei puhu.

Read Full Post »

Maisteltavastani teestä, Jade Dragonista on vaikea löytää tietoa englannin kielelläkään. En tiedä, onko tämä taas niitä teelaatuja, jotka on nimetty uudelleen länsimaissa (tai Suomessa). Väliin teetutkimukseni tuntuvat tyssäävän turhautuneisuuteen, kun en löydä sellaista informaatiota, jota kaipaisin. Haluaisin tietää, mitä juon. Pussin kylki antaa vähän osviittaa. Vihreä Jade Dragon on Mao Feng –teetä ja tulee Yunnanin maakunnasta Kiinasta. Yunnanista tulee monenlaista teetä, mutta Mao Feng johdattaa jäljille.

Mao Feng kuvaa teetuotannossa kahden ylimmän lehden ja nupun poimimista teelaatuun. Kun tarkastelen omaa mao fengiani, huomaan, että ainakin tässä Jade Dragonissa lehdet ovat – vaikkakin kokonaisia – kuitenkin erillään, eivät kolmen lehden nipuissa. Lehtien ja nuppujen kuuluisi olla lisäksi samanpituisia. Nuppuja Jade Dragonissani ainakin on, sen huomaa hopeaisesta nukasta lehtien pinnalla. Mao Fengia pidetään yhtenä halutuimmista teelehden muodoista. Sen kuivatut lehdet ovat pitkiä, litteitä ja hieman kiharaisia.

Löydän englanninkielisiltä nettisivuilta tietoa Yunnanista tulevasta vihreästä Mao Fengistä, en tiedä, onko se lähelläkään tätä Jade Dragoniani. Tekstissä kerrotaan teen olevan aitoa ”orthodox” –teetä. Orthodox –tee tarkoittaa aidoimmillaan käsin työstettyä teelehteä, mutta myös koneellista prosessia, joka imitoi käsin työstämistä. Orthodox eli perinteinen tee on yleisesti ajateltuna laadukkaampaa kuin CTC –tee, joka tulee sanoista (crush, tear, curl/ cut, twist, curl). Perinteisessä käsittelyssä teelehdet jätetään kokonaisiksi, kuihdutetaan (ja rullataan tai käsitellään muotoonsa), niiden annetaan ilmoittua ja lopuksi kuivatetaan.

Jade Dragon nimelle löydän useita selityksiä. Nimi voi tulla valmiin juoman väristä. Huangshan Mao Feng –tee on muihin Mao Feng –teihin verrattuna eri väristä: jaden vihreää. Nimi saisi siis alkunsa juoman väristä. Mutta: Huangshan –tee tuleekin Anhuin maakunnasta, ei Yunnanista. Jade Dragon –nimitys voi tulla myös teen poimintapaikan mukaan. Tengchong –piirikunta Yunnanin maakunnassa on tunnettu jadekaupan keskuksena, mutta sieltä tulee myös teetä läheltä kylää, jota paikallisesti kutsutaan ”Palaavan lohikäärmeen kyläksi”. Tämä vaikuttaisi todennäköiseltä vaihtoehdolta. Yksi mahdollisuus on, että nimi tulee Yunnanissa sijaitsevan Jade Dragon Snow Mountain –vuoren mukaan. Sen rinteillä kasvaa myös teetä. En löydä kuitenkaan faktatietoa, joka tukisi tätä linjaa.

Voi olla myös, että teelläni ei ole mitään tekemistä minkään edeltävän arvailun kanssa, vaan länsimaiset tavarantoimittajat ovat keksineet sille kauniin ja Kiinan kulttuuriin viittaavan nimen. Tätäkin tapahtuu paljon. Törmäsin eräässä teekaupassa Spring Tea –nimiseen kiinalaiseen vihreään teehen, josta myyjä ei kysyttäessä osannut kertoa tarkempaa informaatiota. Se voi olla mitä vain!

Valkoinen Leijona turhautuu helposti tällaisesta salapoliisityöstä. Se on mukavuudenhaluinen eläin ja toivoo, että kaikki tieto tuotaisiin sille pureskeltuna tarjottimella. Sen mielestä on kerta kaikkiaan typeryyttä ja ajanhaaskausta, että joudumme illat pitkät paikkailemaan tietovuotoa, joka on tapahtunut jossain kiinalaisen teetuottajan ja suomalaisen teemyyjän välissä. Salaa voitonriemuisena huomaan sen kyllä höristävän toista korvaansa kun plaraan kirjojani ja nettisivujani ja mutisen ja puhisen löytämieni yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien parissa.

Onneksi itse Jade Dragon on hyvää ja palkitsee vaivan. Tykkään kovasti siitä marjaisesta tuoksusta, jonka monet kiinalaiset vihreät, tämäkin, vapauttavat esilämmitetyssä kannussa. Kaikki eivät löydä vihreistä teelaaduista sitä tuoksua ja ihmettelevät havaintoani, mutta minusta on äärimmäisen kotoisaa, kun tee tuoksahtaa viinimarjalle tai vadelmalle. Onnistuin järkyttämään erästä teemyyjää kun totesin hänen esittelemänsä vihreän teen tuovan mieleeni Kuningatar Piltin. On totta, että pussista marjan tuoksua ei huomaa. Kuivana Jade Dragonin lehdet tuoksuvat vihreämmiltä, vähän savumaisiltakin, mutta makeilta.

Tätä haudutellessani olen huomannut, että veden lämpötila saa olla hieman alhaisempi, kuin monilla muilla vihreillä, ei paljonkaan yli 70 asteen. Jade Dragon on yksi näistä teelaaduista, joita voi kuvailla herkullisiksi, makeiksi ja hedelmäisiksi. Ja kuten huomaatte, sen salaperäisyys noudattelee nimen mystiikkaa.

Read Full Post »

Yritän piirtää Valkoista Leijonaa tarkasti paperille, mutta epäonnistun surkeasti ylipäänsä aloittamaan. Niin kuin kymmeniä tai satoja kertoja aikaisemmin, otan avuksi teen. (Myönnän kyllä, että aloitin ensin tummalla suklaalla, mutta se loppui kesken.) Lämmitän luottopannuni, mustan valurautaisen englantilaisen, mutta tulen toisiin aatoksiin ja kaivan kaapista pressokeittimen, jota en ole aikoihin käyttänyt. Se on ainoa lasinen pannuni, josta teelehtien hautumista voi kunnolla seurata. Mielestäni se on myös kätevä silloin, kun haluan tehdä useamman haudutuksen. Painan teelehdet pohjalle, kun ne ovat hautuneet tarpeeksi ja vapautan ne sieltä kun haluan tehdä taas uuden haudutuksen.

On kriisitilanne, luovuuden hetkellinen katoaminen, ajatustoiminnan tylsistyminen ja toimintakyvyn jumittuminen katsomaan tietokoneen ruudulta kaikkea muuta kun itseasiallista työtehtävää. Kriisitilanteissa kaivan teekaapistani hienointa, mitä sillä hetkellä keksin sieltä löytää. Jos luulitte, että jasmiinia, erehdyitte, mutta valistuneesta arvauksesta saatte tunnustusta. Jasmiinitee auttaa uppoutumaan, pysähtymään ja rentoutumaan. Se olisi liian riskialtista, kun tavoitteena on terävöityä. Niinpä valitsen jotain kevyttä ja herkkää, aisteja herättävää. Kiinalaiset vihreät teet ovat suosikkejani, siispä päädyn ripottelemaan Longjing Organic:ia pannun pohjalle. Sen lastumaiset lehdet tuntuvat raskailta ja vihreän eri sävyistä tulee mieleen kesäinen lehto.

Kun kaadan vettä teelehtien päälle, pannusta lehahtaa hedelmäinen ja ehkä hieman marjamehumainen tuoksu. En ole koskaan aikaisemmin huomannut, että Longjing tuoksuu näin ihanalle. Tulee mieleen lapsuus, kun äiti keitti syksyisin herukoita mehuksi. Ja totta tosiaan, teelehtien luovuttaessa kellertävänvihreää väriä veteen saan hetkellisesti ajatukseni kerättyä ja paniikki alkaa hälventyä. Ensimmäinen kupillinen on aromikas ja kuten tuoksu lupaa: makean hedelmäinen. Pannullinen katoaa ja toisen kaadon maku on pehmeämpi ja rauhallisempi. (”Uusi kaato” on vakiintunut perheessäni kuvaamaan uuttaa haudutusta jo kertaalleen käytetyistä teelehdistä.) Aavistelemani toffeen hento maku saattaa olla myös kuvitelmaa. Tee tekee kuitenkin tehtävänsä. Mieli piristyy ja tuntuu latautuneemmalta aloittamaan.

Tee on minun paniikkinappulani. Ylivoimaiselta tuntuvien tehtävien edessä, kun räpyttelen huoneistossani päämäärättömästi tai kun istun tietokoneen äärellä aivojen kiertäessä bermudan kolmiossa, muistan äkisti teen. Selvästi teen aika, ajattelen. Teen valmistamisen lomassa järjestelen ajatuksiani, tyynnyttelen itseäni ja koetan asennoitua tulevaan koettelemukseen. Teen hauduttua huokaisen syvään lämmin kuppi kädessäni, keskitän katseeni johonkin tärkeään havaintoon kaukaisuudessa ja haen uuden näkökulman työskentelyyn. Kirjoitan lauseen, toisenkin, jumitun siihen, joten muistan että täytyypä juoda teetä pian ennen kuin se jäähtyy. Tällä tavalla etenen vähitellen, kirjoittaen ja pitäen ajatustaukoja hyväksikäyttäen teenjuojan filosofista tilaa. Teen hörppiminen tauottaa urakkaa ja vaimentaa lämmöllään paniikin salakavalaa juonittelua.

Tällä tavoin kirjoitin 70-sivuisen opinnäytteeni. Nyt uuden haasteen edessä, kun minun pitäisi kuvailla Valkoista Leijonaa yksityiskohtaisesti, muistan paniikkinappulani ja turvaudun siihen. Tee on selvästi filosofin juoma, tunnen itseni taas hetkellisesti hieman viisaammaksi ja valmiimmaksi syleilemään haastetta.

Read Full Post »