Blogi on hengähtänyt hetken ihan hiljaa. Olen sairastellut syysflunssaa, eikä ajatus kulje tukkoisessa päässä kuin töksähdellen. Samalla kun olen yrittänyt lääkitä itseäni parhaani mukaan kaikella mahdollisella, olen antanut teelle aikaa kertoa, mitä mieltä se minusta on.
Valkoinen Leijona on vetäytynyt karjahduksensa jälkeen sivuun ja nyt se vain odottaa. Olen tässä vaiheessa ottanut tehtäväkseni selvittää, millainen on minun suhteeni teehen. Olen alkanut kokea tarpeelliseksi jonkinlaisen kokonaiskuvan luomisen siitä, millaisia asioita tee merkitsee elämässäni ja millä tavoin haluan kertoa siitä muille. Pääosin ajatukseni ovat olleet hyvin hajanaisia välkähdyksiä siellä täällä. Olen tutustunut muiden ajatuksiin teestä, enkä silti ole saanut hyppysiini sitä herkintä ydintä. Jossain vaiheessa aloin pohtia, onko itse pohdinnalla enää mitään merkitystä. Miksi minun pitäisi rajata kokemukseni tunnistettavaan muotoon? Välillä haluaisin astua sivuun ja antaa Valkoisen Leijonan puhua. Miksi jokin niin subjektiivinen pitäisi määritellä yleiseen muotoon?
Tämä pohdinta on siten hyvin henkilökohtaista. Olen huomannut, että teen juontia määritellään hyvin eri tavoin. En ole juuri koskaan osannut ajatella teetä itseisarvona, harrastuksellisena objektina sinänsä, vaan teehen liittyvät aina olennaisesti tunnelmat, kokemukset ja aistihavainnot. Tee ei ole minulle siten tutkimuskohde, jonka ominaisuuksia erittelisin ja tutkisin teen valmistukseen liittyviä parametreja. Sellainen on toki hauskaa sinänsä ja mielenkiintoistakin ja ehkäpä myös välttämätöntä, jos pyritään oikein herkulliseen teehen. Tarkoitan, että kun ajattelen teetä, ensimmäiseksi mieleeni ei tule harrastaminen ja tutkimustyö vaan tilanteet ja tunnelmat. Tästä olen ennenkin kirjoittanut.
En ota teetä kovinkaan vakavasti. Tunnen itseni usein silti onnekkaaksi sen vuoksi, että juon teetä. Viime aikoina tee on tuonut minulle käytännön iloa. Tee on kaiken muun lisäksi myös ehdoton flunssajuoma. Nuhaisena juon mielelläni teenkaltaisia yrttijuomia ja vihreää teetä, koska kuvittelen niiden edistävän parantumista. Sairastellessa teen juominen tuo lohtua ja kaivattua rauhoittumisen tunnetta, kun on turhautuneena lepäämiseen aloittanut jonkun joulukorttiprojekteistaan. Tee ja yrttijuomat helpottavat tukkoista oloa. Erityisen hienojen irtohaudutteisten teelaatujen juominen tuntuu tuhlaukselta, kun hajuaisti on kokonaan poissa pelistä. Kuumeisena ei niin ikään ole energiaa keskittyä teen haudutukseen, helpointa on hauduttaa pussiteetä kannussa. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä kun kaadoin väljähtynyttä Rainbowin pussiteetä (joka ei oikeastaan ollut teetä vaan yrttijuomaa) mukiin ja lämmitin sitä vähän mikrossa. Kuinkahan monta teenjuojan kardinaalimokaa tulin siinä tehneeksi? Ystäväni totesi, että menettäisin saman tien teeihmisen auktoriteettini, jos tämä tulisi yleiseen tietoon. Kuumeen möyhentämässä olossani minä en jaksanut hitustakaan välittää siitä, miten alitin karkeasti kaikki omatkin laatukriteerini teen valmistamisessa. Aina pystyn kuitenkin vetoamaan siihen, että kyse oli yrttijuomasta, joka on HYVIN eri asia kuin tee.
Sitten pysähdyn, havahdun ja totean itselleni: Kummallista. Kerta kaikkiaan. Ketä oikein yritän vakuutella? Teessä hienointa on se, että mahdollisuuksia on rajattomasti. Tee mukautuu auliisti käyttäjiensä tarpeisiin. Ei ole oikeanlaista tapaa nauttia teetä. Joku nauttii pussiteensä iittalastaan. Joku hauduttaa gaiwanilla vuosikertateetä. Minun arkeeni sopii irtohaudutteinen tee vaaleansinisestä kannusta suurina kupillisina. Jälleen toistan tutun ajatukseni: Tärkeintä on, että on ollut mahdollisuus valita. Flunssa taitaa sekoittaa pääni, sillä seuraava ajatukseni tulee pyytämättä ja varkain: Onko aito valinnanmahdollisuus vain illuusio?
Kuin vakuudeksi siitä, että en ole missään nimessä tapoihini jämähtänyt teenjuoja, valmistan vietnamilaista vihreää teetä, enkä suinkaan kiinalaista, kuten satoja kertoja aikaisemmin. Tuoksu on hyvin samankaltainen kuin lempeissä kiinalaisissa teeserkuissaan. Hätkähdän, kun huomaan ensimmäistä kertaa kamppailevani mukirivistöni edessä ja tuskailevani kaikkien teekuppien liian paksua muotoilua. Kuin ilkkuisin juuri kirjoittamalleni tekstille. Tätä teetä pitäisi ehdottomasti maistaa kaartuvareunaisesta, ohuesta astiasta. Joululahjatoiveeni singahtaa bittiavaruuteen.
Valkoinen Leijona 